Apostolos Doxiadis - Petros-setä ja Goldbachin hypoteesi (Like)

Kreikkalainen Apostolos Doxiadis ei ole vain kirjailija vaan myös lahjakas matemaatikko. Ei ole kovinkaan yllättävää että hänen maailmanmenestyskirjansa käsittelee matematiikkaa ja sen päähenkilö on huippulahjakas matemaatikko. Ei, kyseessä ei siltikään ole omaelämänkerta, vaikka hetken aikaa niin luulinkin.

Kirja kertoo matemaatikosta, Petros-sedästä, joka pyrkii todistamaan Goldbachin hypoteesin, joka on näitä matematiikan kuuluisia todistamattomia ongelmia, ja siten varmistamaan paikkansa suurten matemaatikkojen keskuudessa, kreikkalaisena Petros kun tuntee kuuluvansa sinne antiikin Kreikan mestarien joukkoon. Tarinan kertojana toimii Petroksen veljenpoika, siitä "setä" kirjan nimeen, joka sedästään innostuneena haluaa myöskin matemaatikoksi.

Pakko myöntää, että vaikken juuri mitään matemaatiikasta ymmärrä, niin nautin kovasti lukea matematiikasta kertovaa kirjallisuutta. Englanniksi sanoisin että "I'm a sucker for mathematics", mikä varmaan kuvaa huomattavasti paremmin tilannetta kuin tuo edellinen vaikeasti muotoiltu lause. Olen myös kovin heikko muuta "kovaa" tiedettä käsittelevää populaarikirjallisuutta kohtaan, siitä varmaankin lisää muutaman päivän kuluttua.

En oikein osaa sanoa onko kyseessä hyvä kirja vai ei. Doxiadiksen kerronta on jokseenkin yksinkertaista, todella hienostelematonta, välillä jopa kuivaa; hän kuitenkin rakentaa tarinan uskottavasti ja ripottelee siihen historiaa varmalla kädellä. Tarinassa vilahtelevat oikeat matemaatikot varsinkin tuovat siihen sen tarvitsemaa uskottavuutta, enkä oikein usko että tämä kirja olisi toiminut muulla tavalla. Oikea matematiikka vaatii tuekseen oikeita matemaatikkoja. Ihastuin kuitenkin suuresti matematiikkaan ja kirjalijan tapaan käsitellä matemaatikkoja, joten plussan puolelle jäädään joka tapauksessa.

Aivan en kuitenkaan pysty käsittämään miksi tämä on "kansainvälinen myyntimenestys", en pysty käsittämään miten suuri yleisö tästä olisi kiinnostunut, varsinkaan kun Goldbachin hypoteesi on edelleen ratkaisematta. Hetken aikaa itseasiassa leikittelin ajatuksella että Doxiadis olisi ratkaissut sen ja paljastanut ratkaisunsa maailmalle (fiktiivisen) kirjan muodossa, mikä olisi sitten selittänyt kirjan suosion. Noh, hyvää viihdettä jokatapauksessa.

Lopuksi pakko antaa miinuspisteitä kirjankannesta, typografianörttinä en lämpeä ollenkaan kirjaimiksi väännetyistä numeroista kirjannimessä. Senkin voi tehdä hyvin (esimerkiksi Numbers Entertainmentin logo) tai huonosti niinkuin tässä. Miinus hyi, en tykkää.