CMX - Pedot

Johan tätä on viikon verran kuunnellut, joten uskaltaa jo varmaan jotain ajatuksia laittaa ihan riviinkin.

Teini-iän heviluurankojen jälkeen menetin pitkälti kiinnostukseni rock-musiikkiin, josta ainoaksi poikkeukseksi muodostui oikeastaan vain CMX. Viimeistään Red Hot Chili Peppersin kadottua jonnekin aikuisrockin kamaluuksiin, jäi CMX ainoaksi kitaraorkesteriksi jota minä pystyin kuuntelemaan selvinpäin. Myöhemmin sitten olen löytänyt rockin uudelleen, mutta CMX on silti pysynyt lähellä sydäntäni.

En kuitenkaan ole sen verta hardcorefani, että viitsisin jonottaa kauppojen ovilla uusien levyjen ilmestymistä, mutta tällä kertaa jostain syystä oli pakottava tarve hankkia levy samantien omaankin hyllyyn. Ihme kyllä, ettei vieläkään kaduta.

Ensimmäisenä levystä tulee mieleen ilman muuta Vainajala, soundimaailma on jotenkin saman tyyppinen ja sävellyksissä on jotain hyvin samankaltaista. Puhumattakaan tietystä popahtavuudesta, tällä kertaa melodioita ei ole hävetty ja yritetty piilotella. Monet ovatkin haukkuneet levyä näistä(kin) syistä, mitä minä en oikein ymmärrä. Ei kait se nyt väärin ole, että bändi tekee levyn joka kuulostaa nimenomaan heiltä itseltään? No, onhan yksi jos toinenkin orkesteri vetänyt tuon överiksi (nimiä mainitsematta), mutta en minä näkisi tässä mitään pahaa vielä ? ehkä sitten kuudennen samankuuloisen levyn jälkeen.

Biiseistä itseäni miellyttää eritoten Näkyvän valon olennot kummallisella rytmiikallaan ja se-yksi-biisi pasuunasoolollaan. Huonoja biisejä en osaa arvioida, enkä kyllä yleensä muutenkaan jaksa vaivautua lajittelemaan biisejä levyiltä huonoihin ja hyviin. Albumit ovat kuitenkin kokonaisuuksia ja mielestäni niitä pitää kuunnella nimenomaan sellaisina. Singlet ovat sitten ihan eri asia, ja itse ainakin kulutan niitä eritavalla kuin albumeita.

Visuaalisesti levy on toteutettu hienosti, pidän oikein paljon juuri tämän tyyppisestä visusuunnittelusta. Hienot fonttivalinnat tehty ja vaaleanpunainen väri oli hyvin yllättävä valinta. Aluksi hieman epäilytti sisäkansien valkoista vaalenpunaisella, kontrasti on ehkä turhan vähäinen. Hämärässä ravintolassa sitä oli mahdoton lukea, mutta kotona vähänkin paremmassa valossa toimii silti.

Ehkei tämä jää historiaan CMX:n ikimuistoisimpana levynä, mutta ei tämä huono silti ole. Tykkään.