George Gamow & Russell Stannard - Herra Tompkinsin uusi maailma (Art House)
Puhuin jo aiemmin suhteestani populääritieteen kirjoihin, joihin Gamowin ja Stannardin teos lukeutuu. Itseasiassa tämä on varmaankin populääreintä tiedettä, mitä olen vähään aikaan lukenut. Tämä on Stannardin uudistama laitos Gamowin 60-luvulla ilmestyneestä kirjasta Herra Tompkins fysiikan ihmemaassa, joka oli erinäisistä syistä päässyt vanhentumaan pahasti.
Kuten varsinkin vanhemman laitoksen nimestä voi päätellä, kirjassa seurataan herra Tompkinsin seikkailuja fysiikan ihmemaassa. Periaatteessahan tämä olisi silkkaa äsäffää elleivät nämä seikkailut tapahtuisi aina Tompkinsin unissa. Tällaisinaan ne jäävät ikävästi vain metaforiksi, vaikka hauskoja seikkailuja ovatkin.
Kirja on viihdyttävää lukemista, varsinkin Gamowin kirjoittamissa kohdissa vaikeat asiat on tuotu onnistuneesti ymmärretävälle tasolle. Ikävä kyllä kummankaan kirjoittajan kirjailijan lahjat eivät yllä kovinkaan pitkälle, joten kirjan viehätys perustuu täysin sen ideaan eikä niinkään sen kirjallisiin ansioihin.
Teksti on sujuvaa muttei kovinkaan kiinnostavaa ja varsinkin Stannardin kirjoittamat luvut ovat makuuni liian teoreettisia. (Hän esittää käsiteltäviä asioita turhan paljon kaavoilla ja laskutoimituksilla, Gamowin nokkelien seikkailuiden sijaan.) Ikäväkseni kirjassa ei ollut myöskään kummoistakaan metajuonta sitomassa eri seikkailuja yhteen. Kirjasta jäi puuttumaan täysin juonellinen jännite ja draaman kaari, jota kuitenkin proosatekstiltä odottaisi.
Hauska ja hyvä kirja kuitenkin, kutkutti aivoja mukavasti ja herätti paljon uusia hyviä ideoita. Plussaa myös kirjan hauskasta kuvituksesta, joka tuo tarinaan siitä ehkä muuten puuttuvaa eloa. Jään oikeastaan vain odottamaan, että joku uudistaisi tämän kirjan taas parin kymmenen vuoden kuluttua ja kirjoittaa mukaan ihan oikean juonen.
Kuten varsinkin vanhemman laitoksen nimestä voi päätellä, kirjassa seurataan herra Tompkinsin seikkailuja fysiikan ihmemaassa. Periaatteessahan tämä olisi silkkaa äsäffää elleivät nämä seikkailut tapahtuisi aina Tompkinsin unissa. Tällaisinaan ne jäävät ikävästi vain metaforiksi, vaikka hauskoja seikkailuja ovatkin.
Kirja on viihdyttävää lukemista, varsinkin Gamowin kirjoittamissa kohdissa vaikeat asiat on tuotu onnistuneesti ymmärretävälle tasolle. Ikävä kyllä kummankaan kirjoittajan kirjailijan lahjat eivät yllä kovinkaan pitkälle, joten kirjan viehätys perustuu täysin sen ideaan eikä niinkään sen kirjallisiin ansioihin.
Teksti on sujuvaa muttei kovinkaan kiinnostavaa ja varsinkin Stannardin kirjoittamat luvut ovat makuuni liian teoreettisia. (Hän esittää käsiteltäviä asioita turhan paljon kaavoilla ja laskutoimituksilla, Gamowin nokkelien seikkailuiden sijaan.) Ikäväkseni kirjassa ei ollut myöskään kummoistakaan metajuonta sitomassa eri seikkailuja yhteen. Kirjasta jäi puuttumaan täysin juonellinen jännite ja draaman kaari, jota kuitenkin proosatekstiltä odottaisi.
Hauska ja hyvä kirja kuitenkin, kutkutti aivoja mukavasti ja herätti paljon uusia hyviä ideoita. Plussaa myös kirjan hauskasta kuvituksesta, joka tuo tarinaan siitä ehkä muuten puuttuvaa eloa. Jään oikeastaan vain odottamaan, että joku uudistaisi tämän kirjan taas parin kymmenen vuoden kuluttua ja kirjoittaa mukaan ihan oikean juonen.

0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home