Haluatko huippumalliksi-spesiaali, Nuorennusleikkaus, Muotidiili
Olen innolla seurannut Nelosella useampaankin otteeseen pyörinyttä Haluatko huippumalliksi-realityä syistä joita en oikein itsekään ymmärrä. Riemullani ei ollutkaan rajaa bongatessani vahingossa ohjelmatiedoista sarjan erikoisjakson, tätä herkkua oli kuitenkin joutunut odottamaan ihan liian kauan lisää. Ohjelman imussa jäinkin sitten jumiin television kanssa useammankin ohjelman ajaksi.
Huippiksen spesiaalissa käytiin läpi viime kauden jälkeisiä tapahtumia, mitä tytöille on sen jälkeen tapahtunut ja miltä voittajasta nyt tuntui. Sinänsä jaksossa ei ollut mitään sen kummempaa uutta tai ihmeellistä. Mitä nyt voittaja-Eva pyyhki silmäkulmiaan ja toisteli samalla miten elää unelmaansa, välillä sitten leikattiin pätkiä häviäjien kotiinpaluista ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Kiinnostavinta varmaan olikin miten tosissaan monet tsubuista kisan kanssa olivat olleet, ohjelmasta kun monesta jäi hirvittävän välinpitämätön kuva asiaan. Melkein kaikki kiersivätkin nyyjorkin agentuureja porttistensa kanssa ja lopuillakin oli jotain fiksuja suunnitelmia elämänsä suhteen. Kukaan ei tainnut palata tarjoilemaan chickenwingsejä hootersiin, niinkuin edellisellä kaudella taisi käydä. Ässää matskuu joka tapauksessa, en taida jaksaa odottaa kevääseen asti seuraavaa kautta.
Nuorennusleikkaus olikin sitten hämmentävä tapaus heti edellisen perään. Muistelen sarjan alkaessa pari viikkoa sitten jonkun kriitikon ihmetelleen sarjan pointtia ja niin ihmettelen minäkin. Ei kait kukaan enää hämmästy oikeasti että botoksilla silottuu rypyt naamasta ja disainervaatteet näyttää hyvältä päällä?
No, oli sarja sentään vähemmän iljettävä kuin Hurja muodonmuutos, jota ei selvinpäin kestänyt katsoa. Eikä kyllä muutenkaan.
Muotidiili olikin sitten, vastoin kaikkia odotuksia, oikein iloinen yllätys. Mainosten perusteella sarja tuntui vain me-too-kopiolta Diilistä, ja kyllähän se sitä oli, mutta omaan makuuni sopivasti uudelleen sekoitetulta. Sekä Sarasvuon Diili että Trumpin amerikanversio olivat kuitenkin minun makuuni ihan liikaa kapitalismin saavutusten näyttelyä, vaikka viihdyttäviä sarjoja olivatkin.
Hilfigerin diilissä mitataan kuitenkin omaa maailmankatsomustani lähemmäksi meneviä asioita, joten sitä oli mukavampi ja kiinnostavampi katsella. Kisassa mitataankin myös kisaajien disaintaitoja niiden ainaisten bisnestaitojen lisäksi ja siitä minä pidän, vaikkeivät he päässeetkään kovin hyvää disainia tässä ensimmäisessä jaksossa vielä esittelemään. Ryhmien mainostaulut olivat minunkin mielestäni aika tylsiä, molemmilla tosin juuri ne vahvuudet jotka Tommy H:kin niistä löysi. Olisin kuitenkin valinnut sen toisen ryhmän voittajaksi, niin kauhia se voittajaryhmän tuotos kuitenkin oli.
Jään joka tapauksessa mielenkiinnolla odottelemaan miten tämä tästä kehittyy, joukossa tuntui olevan muutama sen verta värikäs hahmo että heiltä nähdään varmaan jotain tavattoman hienoa tulevaisuudessa. Ensi viikolla uudestaan.
Huippiksen spesiaalissa käytiin läpi viime kauden jälkeisiä tapahtumia, mitä tytöille on sen jälkeen tapahtunut ja miltä voittajasta nyt tuntui. Sinänsä jaksossa ei ollut mitään sen kummempaa uutta tai ihmeellistä. Mitä nyt voittaja-Eva pyyhki silmäkulmiaan ja toisteli samalla miten elää unelmaansa, välillä sitten leikattiin pätkiä häviäjien kotiinpaluista ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Kiinnostavinta varmaan olikin miten tosissaan monet tsubuista kisan kanssa olivat olleet, ohjelmasta kun monesta jäi hirvittävän välinpitämätön kuva asiaan. Melkein kaikki kiersivätkin nyyjorkin agentuureja porttistensa kanssa ja lopuillakin oli jotain fiksuja suunnitelmia elämänsä suhteen. Kukaan ei tainnut palata tarjoilemaan chickenwingsejä hootersiin, niinkuin edellisellä kaudella taisi käydä. Ässää matskuu joka tapauksessa, en taida jaksaa odottaa kevääseen asti seuraavaa kautta.
Nuorennusleikkaus olikin sitten hämmentävä tapaus heti edellisen perään. Muistelen sarjan alkaessa pari viikkoa sitten jonkun kriitikon ihmetelleen sarjan pointtia ja niin ihmettelen minäkin. Ei kait kukaan enää hämmästy oikeasti että botoksilla silottuu rypyt naamasta ja disainervaatteet näyttää hyvältä päällä?
No, oli sarja sentään vähemmän iljettävä kuin Hurja muodonmuutos, jota ei selvinpäin kestänyt katsoa. Eikä kyllä muutenkaan.
Muotidiili olikin sitten, vastoin kaikkia odotuksia, oikein iloinen yllätys. Mainosten perusteella sarja tuntui vain me-too-kopiolta Diilistä, ja kyllähän se sitä oli, mutta omaan makuuni sopivasti uudelleen sekoitetulta. Sekä Sarasvuon Diili että Trumpin amerikanversio olivat kuitenkin minun makuuni ihan liikaa kapitalismin saavutusten näyttelyä, vaikka viihdyttäviä sarjoja olivatkin.
Hilfigerin diilissä mitataan kuitenkin omaa maailmankatsomustani lähemmäksi meneviä asioita, joten sitä oli mukavampi ja kiinnostavampi katsella. Kisassa mitataankin myös kisaajien disaintaitoja niiden ainaisten bisnestaitojen lisäksi ja siitä minä pidän, vaikkeivät he päässeetkään kovin hyvää disainia tässä ensimmäisessä jaksossa vielä esittelemään. Ryhmien mainostaulut olivat minunkin mielestäni aika tylsiä, molemmilla tosin juuri ne vahvuudet jotka Tommy H:kin niistä löysi. Olisin kuitenkin valinnut sen toisen ryhmän voittajaksi, niin kauhia se voittajaryhmän tuotos kuitenkin oli.
Jään joka tapauksessa mielenkiinnolla odottelemaan miten tämä tästä kehittyy, joukossa tuntui olevan muutama sen verta värikäs hahmo että heiltä nähdään varmaan jotain tavattoman hienoa tulevaisuudessa. Ensi viikolla uudestaan.

0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home