Jean-Pierre Petit - Musta aukko (Art House)
Toisin kuin viimeksi, joskus kirjahyllystä löytyvät unohdetut sarjakuvat osoittautuvatkin hyviksi ja voi vain ihmetellä miten ne oli onnistunut sinne unohtamaan. Tarkkasilmäisimmät tässä vaiheessa varmaan kovaan ääneen ihmettelevät miten ihmeessä sarjakuvat ja Art House, tiedekirjoistaan lähinnä tunnettu kustantaja, liittyvät yhteen. Sitä ihmettelen minäkin, mutta ei-niin-kovin elävän todisteen maatessa pöydälläni on pakko uskoa ihmeisiin.
Ihan tavallinen sarjakuva ei tietenkään ole kyseessä. Petit pyrkii selittämään albumissa mustat aukot kansantajuisesti, lähtien niiden ymmärtämiseen tarvittavista perusasioista ja edeten loogisesti siitä. Tarinaa kerrotaan naivistisesti Anselmi Veikkosen seikkailuna kosmisessa puistossa. Anselmin lisäksi sivuilla tavataan kasa muita hahmoja pohtimassa geometrian ja avaruusfysiikan kummallisuuksia, muun muassa Albert Einstein ja etana. Myös Tintin Kapteeni Haddock vilahtaa kameoroolissa eräällä sivulla.
Jos albumia katselisi puristisesti vain sarjakuvana niin kovin mairittelevia kommentteja siitä ei voisi antaa, maailma on kuitenkin pullollaan Petit'iä huimasti parempia sarjakuvantekijöitä. Sarjakuva ansaitseekin kannuksensa nokkelalla tavallaan selittää vaikeita asioita eikä visuaalisella loistollaan, vaikkei piirrosjälki täysin luokatonta ollutkaan. Pidin erityisesti geometrisiä ilmiöitä selittämään annetuista askartelutehtävistä (joita tosin en laiskuuttani tehnyt).
Pidin sarjakuvasta kovasti, yhdistyihän siinä kaksi maailman hienointa asiaa: populääritiede ja hot sixties-looking girls. Mitä muuta voisi enää vaatia? Vielä kun tarinan aloituksessa Anselmi ja Albert Einstein polttavat vesipiipussa oopp-- siis kosmoholia ja hallusinoivat kaiken sen jälkeisen, niin pakkohan tässä on oltava nerouden jäljillä.
Hyvää settii, toivottavasti tätä on julkaistu enemmänkin.
Ihan tavallinen sarjakuva ei tietenkään ole kyseessä. Petit pyrkii selittämään albumissa mustat aukot kansantajuisesti, lähtien niiden ymmärtämiseen tarvittavista perusasioista ja edeten loogisesti siitä. Tarinaa kerrotaan naivistisesti Anselmi Veikkosen seikkailuna kosmisessa puistossa. Anselmin lisäksi sivuilla tavataan kasa muita hahmoja pohtimassa geometrian ja avaruusfysiikan kummallisuuksia, muun muassa Albert Einstein ja etana. Myös Tintin Kapteeni Haddock vilahtaa kameoroolissa eräällä sivulla.
Jos albumia katselisi puristisesti vain sarjakuvana niin kovin mairittelevia kommentteja siitä ei voisi antaa, maailma on kuitenkin pullollaan Petit'iä huimasti parempia sarjakuvantekijöitä. Sarjakuva ansaitseekin kannuksensa nokkelalla tavallaan selittää vaikeita asioita eikä visuaalisella loistollaan, vaikkei piirrosjälki täysin luokatonta ollutkaan. Pidin erityisesti geometrisiä ilmiöitä selittämään annetuista askartelutehtävistä (joita tosin en laiskuuttani tehnyt).
Pidin sarjakuvasta kovasti, yhdistyihän siinä kaksi maailman hienointa asiaa: populääritiede ja hot sixties-looking girls. Mitä muuta voisi enää vaatia? Vielä kun tarinan aloituksessa Anselmi ja Albert Einstein polttavat vesipiipussa oopp-- siis kosmoholia ja hallusinoivat kaiken sen jälkeisen, niin pakkohan tässä on oltava nerouden jäljillä.
Hyvää settii, toivottavasti tätä on julkaistu enemmänkin.
posted by Kai Talonpoika at 19:35
3 Comments:
Toinen Petitiltä suomennettu teos on Informagiikka, molemmat ovat vuodelta 1993.
Molemmat taitavat tosiaan olla ensisijaisesti tiede- tai valistusteoksia. Kuulostaa melkoiselta tavaralta, en olisi noita muistanutkaan vaikka olen tainnut bongata ne TSFS:n kirjaston luettelosta. :O
Kommentoija oli siis Thialfi.
Totta puhut. Asia mainittiin tuossa takakannessakin, mutta jostain syystä tajusin lukea takakannen vasta nyt. Duh.
Mutta joo, periaatteessa kyseessä on populääritiedettä sarjakuvamuodossa.
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home