Jukka Pakkanen - Muuan Jeesus (Like)
Tässäpä vaihteeksi kirja, jota voi häpeilemättä hehkuttaa. Pirun hyvä kirja.
Kirja kertoo tavallaan maailman ehkä tunnetuimmasta miehestä: siitä yhdestä Nasaretissa syntyneestä Jeesuksesta. Pakkanen käsittelee kuitenkin aihetta niin kiehtovasta näkökulmasta, että tällainen antagonistikin jaksaa kiinnostua. Periaatteessa kirjan lähtökohdat ovat silkkaa scifiä: puolen vuosisadan päässä tulevaisuudessa Eurooppaa hallitsee megalomaaninen Transalpinus-yritys (vai liittovaltio? en ole ihan varma) ja pienet ihmiset pyristelevät sen puristuksissa. Lopputulos on kuitenkin ihan jotain muuta. Tässä onkin hieno esimerkki miten osaava kirjoittaja poimii genreistä tarvitsemansa ja sotkee omanlaisensa sopan.
Kuinka ollakkaan pieneen Cristianian (!) kyläpahaseen ilmestyy muutama hyvinkin tutunoloinen hahmo: saarnaava Gianbattista (!) ja epäilyttävästi nimetty Salvatore (!). Molempia opettanut Matteo (!) ryhtyy seuraamaan varsinkin jälkimmäisen tekemisiä ja kirjaamaan ne muistiin. Ei varmaan tarvitse erityisemmin selittää, että kirjan tapahtumat peilaavat sen ison kirjan tapahtumia, välillä selvemmin ja välillä vähemmän selvästi. Kaikenlaista mahdollisesti intertekstuaalista vilahtelee jatkuvasti tekstissä.
Jostain syystä mieleeni tuli tätä lukiessani Dan Brownin Da Vinci -koodi, vaikkei kirjoilla sinänsä ole mitään tekemistä keskenään, mitä nyt aihepiirin voi mieltää laajasti samaksi. Samankaltaisuus johtui oikeastaan siitä minkälaisen reaktion molemmat kirjat saivat minussa aikaan, kumpaakaan kun ei meinannut tehdä mieli laskea käsistään. Brownin kirja tietenkin oli viihdehömppää kun Pakkasen kirja on syvällisempää pohdiskelua, mutta molemmat on kirjoitettu niin vetävästi, että oli suorastaan pakko valvoa yömyöhään lukemassa vielä yksi luku.
Muuan Jeesus on kaikin puolin kiehtova kirja, vaikken olekaan täysin varma mitä kirjoittaja on sillä halunnut sanoa. Mietin jatkuvasti lukiessani, että onko se kuitenkaan uskonnollinen vai ei, enkä oikein päässyt siitä perille. Kirja on kuitenkin paikoitellen hyvin kriittinen Jeesuksen suhteen... tai sitten ei. Ehkä kirjan kiehtovuutta nimenomaan lisää se etten ole varma mitä se yrittää sanoa. Ainakaan sanomaa ei alleviivata, joten siitä pisteet.
En tuntenut Pakkasta edes nimeltä aikaisemmin ja tämä kirjakin jäi (jälleen) jostain alelaarista käteen pikkurahalla. Juuri tämän kaltaisten kokemusten takia nimenomaan nautinkin alelaarien penkomisesta. koskaan ei tiedä kuinka kiiltäviä helmiä sieltä sikojen joukosta löytyykään. Pakkanen menee tämän perusteella ainakin "ihan pakko lukea lisää"-listalle.
Kun jostain pitää nipottaa, niin nipotan kirjan oikoluvusta tai siis sen puutteesta. Se on jo jotain, jos kirjasta löytyy niin paljon virheitä että minä kiinnitän siihen huomiota. Tsot tsot.
Kirja kertoo tavallaan maailman ehkä tunnetuimmasta miehestä: siitä yhdestä Nasaretissa syntyneestä Jeesuksesta. Pakkanen käsittelee kuitenkin aihetta niin kiehtovasta näkökulmasta, että tällainen antagonistikin jaksaa kiinnostua. Periaatteessa kirjan lähtökohdat ovat silkkaa scifiä: puolen vuosisadan päässä tulevaisuudessa Eurooppaa hallitsee megalomaaninen Transalpinus-yritys (vai liittovaltio? en ole ihan varma) ja pienet ihmiset pyristelevät sen puristuksissa. Lopputulos on kuitenkin ihan jotain muuta. Tässä onkin hieno esimerkki miten osaava kirjoittaja poimii genreistä tarvitsemansa ja sotkee omanlaisensa sopan.
Kuinka ollakkaan pieneen Cristianian (!) kyläpahaseen ilmestyy muutama hyvinkin tutunoloinen hahmo: saarnaava Gianbattista (!) ja epäilyttävästi nimetty Salvatore (!). Molempia opettanut Matteo (!) ryhtyy seuraamaan varsinkin jälkimmäisen tekemisiä ja kirjaamaan ne muistiin. Ei varmaan tarvitse erityisemmin selittää, että kirjan tapahtumat peilaavat sen ison kirjan tapahtumia, välillä selvemmin ja välillä vähemmän selvästi. Kaikenlaista mahdollisesti intertekstuaalista vilahtelee jatkuvasti tekstissä.
Jostain syystä mieleeni tuli tätä lukiessani Dan Brownin Da Vinci -koodi, vaikkei kirjoilla sinänsä ole mitään tekemistä keskenään, mitä nyt aihepiirin voi mieltää laajasti samaksi. Samankaltaisuus johtui oikeastaan siitä minkälaisen reaktion molemmat kirjat saivat minussa aikaan, kumpaakaan kun ei meinannut tehdä mieli laskea käsistään. Brownin kirja tietenkin oli viihdehömppää kun Pakkasen kirja on syvällisempää pohdiskelua, mutta molemmat on kirjoitettu niin vetävästi, että oli suorastaan pakko valvoa yömyöhään lukemassa vielä yksi luku.
Muuan Jeesus on kaikin puolin kiehtova kirja, vaikken olekaan täysin varma mitä kirjoittaja on sillä halunnut sanoa. Mietin jatkuvasti lukiessani, että onko se kuitenkaan uskonnollinen vai ei, enkä oikein päässyt siitä perille. Kirja on kuitenkin paikoitellen hyvin kriittinen Jeesuksen suhteen... tai sitten ei. Ehkä kirjan kiehtovuutta nimenomaan lisää se etten ole varma mitä se yrittää sanoa. Ainakaan sanomaa ei alleviivata, joten siitä pisteet.
En tuntenut Pakkasta edes nimeltä aikaisemmin ja tämä kirjakin jäi (jälleen) jostain alelaarista käteen pikkurahalla. Juuri tämän kaltaisten kokemusten takia nimenomaan nautinkin alelaarien penkomisesta. koskaan ei tiedä kuinka kiiltäviä helmiä sieltä sikojen joukosta löytyykään. Pakkanen menee tämän perusteella ainakin "ihan pakko lukea lisää"-listalle.
Kun jostain pitää nipottaa, niin nipotan kirjan oikoluvusta tai siis sen puutteesta. Se on jo jotain, jos kirjasta löytyy niin paljon virheitä että minä kiinnitän siihen huomiota. Tsot tsot.

0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home