Kevät koittaa Hitlerille (The Producers, 1968)

Ohj. Mel Brooks

Jo vain, klassikko komediaa pukkaa.

Joskus lukiossa frendit hurahti Mel Brooksiin täysillä ja sivusta jouduin seuraamaan loputtomat keskustelut hänestä ja hänen elokuvistaan. Ja tietenkin katsomaan useammankin niistä elokuvista. Pahus ettei tämä elokuva kuulunut niihin, olisi nimittäin voinut syntyä hyvinkin erilainen kuva Brooksista elokuvantekijänä.

Frendit diggaili Brooksilta lähinnä tätä 80- ja 90-lukujen matskua, johon itse en hirveän paljon lämmennyt. Kyllähän ne elokuvaparodiat tietty, mutta ei niitä olisi voinut hyvällä tahdollakaan väittää hyviksi elokuviksi.

Avaruusboltsit (Space Balls) tietty nauratti nappulana ihan suunnattomasti ja itseasiassa vanhempanakin kun tajusi ne loputkin vitsit siitä. Robin Hood- ja Dracula-parodiat toimivat joten kuten viimeistään sitten kun alkuperäisetkin versiot näki, mutta Kevät koittaa Hitlerille on sitten ihan eri luokkaa näiden tekeleiden kanssa, onneksi.

Elokuvassahan tunnetusti ketkut tuottajat yrittävät petosmielessään tuottaa huonoimman kuviteltavissa olevan näytelmän ja, no, hauskaahan siitä seuraa. Huumori on edelleen yllättävänkin akuuttia ja nimenomaan purevaa. Ja mikä parasta, ajanhammas ei ole nakertanut elokuvan kulmia juuri laisinkaan. Tietty jotkin läpät varmaan olivat kurrantimpia silloin, mutta kyllähän (esim.) hipeille on syytä nauraa edelleenkin.

Elokuvasta hyökii tietty tekemisen riemu kaikilta tahoilta. Näyttelijät suoriutuvat osistaan erinomaisesti, vaikkakin näkemässäni tekstittömässä versiossa meni muutamat eksoottisemmat aksentit täysin ohi korvien, mutta se saattoi olla tarkoituskin. Pakko myös mainita, että Brooksin ohjaus oli ihastuttavan vähäeleistä ja muuten pieni budjetti oli piti elokuvan erinomaisesti kasassa eikä siinä ollut samantyyppistä ison budjetin tuomaa pöhöttymistä kuin osassa Brooksin myöhemmistä.

Hieno leffa, tykkäsin suunnattomasti. Suositellaan niille joiden mielestä vanhat elokuvat ovat jotenkin huonoja tai tylsiä. Vähän pelottaa miten se tänä vuonna ilmestyvä "uusintaversio" toimii, vaikka onhan sillä tietenkin se musikaaliaspektinsa pelastamassa paljoa. (Kevät koitaa Hitlerillehän muuttui taannoin myös Broadway-musikaaliksi ja kohtinsa pitäisi ilmestyä tämän musikaalin elokuvaversio.)

Hmm, mitäs sille Avaruusboltsien kaavailulle jatko-osalle tapahtuikaan...