Legolas 3/05
Luin viimeksi Legolasta joskus vuoden 1997 paikkeilla kokeillessani Suomen Tolkien-seuran jäsenyyttä vuoden verran. Silloin lehti ei kummoisesti sykähdyttänyt. Taannoin kuitenkin lehteä suositeltiin minulle ja kerrottiin sen kehittyneen sitten viime näkemän. Kirjamessuilta sitten lehteä löytyi ja nappasin tuon käsittääkseni uusimman numeron mukaani.
Ja tottahan toki, kehitystä on tapahtunut ja selvästi parempaan suuntaan. Vaikkakin ulkoasullisesti ja kooltaan Legolas on vielä Tähtivaeltajan ja muiden isojen lehtien takana, niin sisältö on ottanut selviä harppauksia kohti näitä lehtiä. Legolas tuntuukin jo oikeammalta lehdeltä, kun vertaa siihen silloin selailemaani fanzineen. Hyvä näin. Tosin pakko myöntää etteivät muistikuvani ole kovinkaan tarkkoja kahdeksan vuoden takaa, eikä tähän hätään löytynyt kirjahyllynkään kätköistä muistin virkistystä.
Tämä numero oli jokseenkin täyttä asiaa ja viihdettä, mitään suurempaa en tainnut jättää lukematta, joitain vähemmän kiinnostavia arvosteluja vain silmäilin. Petri Hiltus-artikkeli toimi. Uuskumma-artikkelissa ei sinänsä ollut minulle mitään erityisen uutta informaatiota, mutta mielellään sitä luki silti, vaikka vain muistin virkistykseksi. Selkeä pinnacle oli kuitenkin Jukka Halme et al:in Earthsea-minisarja-arvostelu, joka kaikessa käsittämättömyydessä oli kerrassaan hykerryttävää luettavaa. Pahus vaan että nyt minuakin alkoi oikeasti kyseinen sarja kiinnostamaan, hmm, mitäköhän se suomijulkaisu maksaa...
Hieman tekisi mieli nipottaa typografiasta taas. Minä pidän pienenä kauneusvirheenä kappaleiden ensimmäisten rivien turhan suurta sisennystä, pienemmälläkin varmaan pärjättäisiin. Muuten lehden typo on yllättävänkin hyvää, vaikka muutamia fonttivalintoja itse olisin tehnyt toisin. Minä tosin olisin tyylillisesti vihoviimeinen ihminen taittamaan tämänkaltaista julkaisua, joten ei siitä sen enempää. Typografianörtti on kuitenkin sanansa sanonut, ugh.
Jokatapauksessa Legolas yllätti suuresti erinomaisuudellaan, laitetaan tämäkin harkintaan vakituiselle lukulistalle.
Ja tottahan toki, kehitystä on tapahtunut ja selvästi parempaan suuntaan. Vaikkakin ulkoasullisesti ja kooltaan Legolas on vielä Tähtivaeltajan ja muiden isojen lehtien takana, niin sisältö on ottanut selviä harppauksia kohti näitä lehtiä. Legolas tuntuukin jo oikeammalta lehdeltä, kun vertaa siihen silloin selailemaani fanzineen. Hyvä näin. Tosin pakko myöntää etteivät muistikuvani ole kovinkaan tarkkoja kahdeksan vuoden takaa, eikä tähän hätään löytynyt kirjahyllynkään kätköistä muistin virkistystä.
Tämä numero oli jokseenkin täyttä asiaa ja viihdettä, mitään suurempaa en tainnut jättää lukematta, joitain vähemmän kiinnostavia arvosteluja vain silmäilin. Petri Hiltus-artikkeli toimi. Uuskumma-artikkelissa ei sinänsä ollut minulle mitään erityisen uutta informaatiota, mutta mielellään sitä luki silti, vaikka vain muistin virkistykseksi. Selkeä pinnacle oli kuitenkin Jukka Halme et al:in Earthsea-minisarja-arvostelu, joka kaikessa käsittämättömyydessä oli kerrassaan hykerryttävää luettavaa. Pahus vaan että nyt minuakin alkoi oikeasti kyseinen sarja kiinnostamaan, hmm, mitäköhän se suomijulkaisu maksaa...
Hieman tekisi mieli nipottaa typografiasta taas. Minä pidän pienenä kauneusvirheenä kappaleiden ensimmäisten rivien turhan suurta sisennystä, pienemmälläkin varmaan pärjättäisiin. Muuten lehden typo on yllättävänkin hyvää, vaikka muutamia fonttivalintoja itse olisin tehnyt toisin. Minä tosin olisin tyylillisesti vihoviimeinen ihminen taittamaan tämänkaltaista julkaisua, joten ei siitä sen enempää. Typografianörtti on kuitenkin sanansa sanonut, ugh.
Jokatapauksessa Legolas yllätti suuresti erinomaisuudellaan, laitetaan tämäkin harkintaan vakituiselle lukulistalle.

2 Comments:
Kiitoksia kommenteista. Laitoin viestiä toimituksen postituslistalle :)
Sini
Paljon on todellakin vettä Vantaanjoessa virrannut vuoden 1997 jälkeen, ja onneksi Legolas on pystynyt yleisönkin mielestä kehittymään. Kiitos kommenteista, niin ruusuista kuin risuistakin!
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home