Legolas 4/05, Hobittilan Sanomat 4/05
Aiemmin tulin maininneeksi että liityin taannoin myös Suomen Tolkien-seuraan, tai siis olin ainakin jäsenmaksuni maksanut ja ilmoittanut siitä edespäin. Yllätykseni oli jokseenkin suuri kun postilaatikosta löytyi eräänä päivänä uusin Legolaksen numero, ja pari päivää myöhemmin uusin Hobittilan Sanomat. Jotenkin olisin olettanut että olisin saanut esimerkiksi sähköpostilla vahvistuksen liittymisestäni (kuten Suomen Tieteiskirjoittajilta tuli - kahteen kertaan).
Legolas jatkaa edellisen numeron linjoilla laadukkaana. Lehden starttaa Jonathan Carroll-artikkeli, jossa ei sinänsä ollut minulle mainittavaa uutta, pitkälti samat asiat kuin mitä tuli herran haastattelussa esille kirjamessuilla. Carroll ei tosin vieläkään jaksa mainittavasti kiinnostaa kirjailiajna, vastoin kaikkia oletuksiani, periaatteessa kuitenkin kaiken pitäisi olla oikeissa kulmissa minuun nähden. Kuvastaja-palkinnon jakokin oli tuttua kirjamessuilta, vaikkakin laajemmat perustelut olivat uutta.
Seuraavat parit conimatkakertomukset menivät minulla suoraan "ihan kiva"-kategoriaan, matkakertomukset noin muutenkin ovat yleensä vähän samaa kuin toisten lomakuvien katseleminen. Varmaan joku muu näistäkin saa enemmän kiksejä kuin minä. Juho Gröhndahlin metafora fantasiassa-artikkeli meni myöskin kohdaltani samaan kategoriaan. Se oli liian, umm, jotain. Niinku. Tiiäks.
Muualla lehdessä Isäni oli sankari-sarjakuva jatkuu ja vaikuttaa edelleen mukavalta, Jukkahoo hehkuttaa kirjailijaa jonka nimeä en muista koskaan kuulleeni, kasa fantasiakirjoja arvostellaan ja M.G. Soikkeli novellisoi tarinan josta en muista enää mitään. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiinnostavaa materiaalia.
Ilokseni huomasin, että tähän lehteen oli menneet viime numerolle antamani risut kappaleiden sisennyksestä. Hyvältä näyttää. Tosin Kysy fantasiasta!-palstalle näyttää antaneen vastauksen Risingshadowin Jukka, joka on kyllä minulle täysin uusi tuttavuus. ;-)
Hobittilan Sanomat onkin sitten vaikeampi tapaus. Okei, lehtihän on Tolkien-seuran jäsenlehti, mutta ainakin tämän perusteella en oikein ymmärrä miksi tämän pitää olla omalehtensä. Pieneen läpyskään ei kuitenkaan paljoa informaatiota mahdu, ja senkin vähän varmaan saisi ängettyä Legolaksen kylkeen ja juoksevat asiat informoida muilla keinoin (*köh*internet*köh*sähköposti*köh*). Mutta ilmeisesti tässä on takana jotain suurempaa minkä missaan.
Lehden sisällöstä en osaa sanoa mitään. Sitä on vähän ja se käsittelee lähinnä yhdistyksen toimintaa. Ulkoasukin on Legolasta heikompi, mutta ilmeisesti tähän lehteen ei ole tarkoituskaan hirveästi panostaa. Itseäni kuitenkin sattuu ihan silmiin grafiikoiden huono laatu (siis tekninen laatu) ja muutamat perustavan laatuiset typografiakömmähdykset. Leipätekstin ensimmäistä kappaletta ei saisi sisentää, ja parissa kohdassa on kappaleiden välissä sekä sisennys että tyhjä rivi. Leipätekstin pistekokokin on pisteen tai kaksi liian suurta omaan makuuni, enkä henkilökohtaisesti pidä kursivoidusta leipätekstistä, vaikkakin se tässä näyttää yllättävän hyvältä.
Legolas jatkaa edellisen numeron linjoilla laadukkaana. Lehden starttaa Jonathan Carroll-artikkeli, jossa ei sinänsä ollut minulle mainittavaa uutta, pitkälti samat asiat kuin mitä tuli herran haastattelussa esille kirjamessuilla. Carroll ei tosin vieläkään jaksa mainittavasti kiinnostaa kirjailiajna, vastoin kaikkia oletuksiani, periaatteessa kuitenkin kaiken pitäisi olla oikeissa kulmissa minuun nähden. Kuvastaja-palkinnon jakokin oli tuttua kirjamessuilta, vaikkakin laajemmat perustelut olivat uutta.
Seuraavat parit conimatkakertomukset menivät minulla suoraan "ihan kiva"-kategoriaan, matkakertomukset noin muutenkin ovat yleensä vähän samaa kuin toisten lomakuvien katseleminen. Varmaan joku muu näistäkin saa enemmän kiksejä kuin minä. Juho Gröhndahlin metafora fantasiassa-artikkeli meni myöskin kohdaltani samaan kategoriaan. Se oli liian, umm, jotain. Niinku. Tiiäks.
Muualla lehdessä Isäni oli sankari-sarjakuva jatkuu ja vaikuttaa edelleen mukavalta, Jukkahoo hehkuttaa kirjailijaa jonka nimeä en muista koskaan kuulleeni, kasa fantasiakirjoja arvostellaan ja M.G. Soikkeli novellisoi tarinan josta en muista enää mitään. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiinnostavaa materiaalia.
Ilokseni huomasin, että tähän lehteen oli menneet viime numerolle antamani risut kappaleiden sisennyksestä. Hyvältä näyttää. Tosin Kysy fantasiasta!-palstalle näyttää antaneen vastauksen Risingshadowin Jukka, joka on kyllä minulle täysin uusi tuttavuus. ;-)
Hobittilan Sanomat onkin sitten vaikeampi tapaus. Okei, lehtihän on Tolkien-seuran jäsenlehti, mutta ainakin tämän perusteella en oikein ymmärrä miksi tämän pitää olla omalehtensä. Pieneen läpyskään ei kuitenkaan paljoa informaatiota mahdu, ja senkin vähän varmaan saisi ängettyä Legolaksen kylkeen ja juoksevat asiat informoida muilla keinoin (*köh*internet*köh*sähköposti*köh*). Mutta ilmeisesti tässä on takana jotain suurempaa minkä missaan.
Lehden sisällöstä en osaa sanoa mitään. Sitä on vähän ja se käsittelee lähinnä yhdistyksen toimintaa. Ulkoasukin on Legolasta heikompi, mutta ilmeisesti tähän lehteen ei ole tarkoituskaan hirveästi panostaa. Itseäni kuitenkin sattuu ihan silmiin grafiikoiden huono laatu (siis tekninen laatu) ja muutamat perustavan laatuiset typografiakömmähdykset. Leipätekstin ensimmäistä kappaletta ei saisi sisentää, ja parissa kohdassa on kappaleiden välissä sekä sisennys että tyhjä rivi. Leipätekstin pistekokokin on pisteen tai kaksi liian suurta omaan makuuni, enkä henkilökohtaisesti pidä kursivoidusta leipätekstistä, vaikkakin se tässä näyttää yllättävän hyvältä.

1 Comments:
Kiitos kehuista :-) Olen todella pahoillani virheistä. :-( Tietenkin niistä tulee oikaisut seuraavaan numeroon.
Hobittilan Sanomista: Legolas pidetään tarkoituksella irti seuran asioista siksi, että sitä menee myös seuraan kuulumattomille tilaajille ja koska jos Legolle koskaan anotaan kulttuurilehtitukea, hakuehdot täyttääkseen se ei saa olla seuran tiedotuslehti.
Jokin aika sitten esitettiin ajatus, että paino- ja postituskuluissa voisi säästää nitomalla ne HobSanin pari arkkia Legon keskiaukeamalle, mutta kysyttäessä asiaa seuran aktiivisimmalta porukalta, suurin osa vastasi, että on kuitenkin mukavampi saada kahdeksan lehteä vuodessa kuin vain neljä. Minkäpä sille sitten voi.
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home