Anja Kervanto Nevanlinna & Arne Nevanlinna - Fasadin henki eli arkkitehtuurisanastoa ujoille

Joskus vuosi sitten hurahdin arkkitehtuurin pahanlaisesti ja luin siihen syssyyn useammankin arkkitehtuuria käsittelevän kirjan. Mikään niistä kirjoista ei kuitenkaan herättänyt samankaltaista ihastusta kuin tämä kirja herätti, sillä en ole eläessäni nauranut yhtä paljon kuin tätä kirjaa lukiessani. Kyllä vain, vastoin kaikkea logiikkaa tämä kirja on hauska - hauskempi kuin mikään koskaan lukemani.

Nevanlinnojen kirja on siis sanakirja ja opas arkkitehtuurin maailmaan, mutta potentiaalisesti tylsästä aihepiiristään huolimatta se vie mukanaan. Kirjoittajat eivät vaivaudu selittämään arkkitehtuurin tylsimpiä puolia laisinkaan, vaan keskittyvät siihen kiinnostavimpaan: eli arkkitehteihin ja heidän tapoihinsa. Pois alta doorilaiset pylväät ja kaariholvit, nyt osoitellaan sormella ja nauretaan! Kirjan sivut on kyllästetty niin herskyvällä huumorilla ja rakastavalla piikitelyllä, että lukiessaan voi kuulla Alvar Aallon pyörivän haudassaan... nauraen.

Koska varastettu lainaus kertoo enemmän kuin kolme huonosti muotoiltua kappaletta, niin olkaa hyvät:
Tukholma. Säästyi toisen maailmansodan pommituksilta. Menetetty tilaisuus modernisointiin harmitti ruotsalaisia niin paljon, että he muutamaa vuotta myöhemmin ottivat homman haltuunsa huolehtimalla itse sekä kaupungin vanhanaikaisen keskustan tuhoamisesta että sen jälleenrakentamisesta. Kesti puolivuosisataa ennenkuin kukaan heräsi katumaan toimenpidettä.

Saatan olla outo, mutta tämä saattaa olla paras koskaan lukemani kirja. Hands down ja papukaijamerkki ja jotain sellaista.