Portti 4/2005

Portti jatkaa tutummilla linjoilla sitten edellisen numeron aiheuttamien alkujärkytysten. Kasapäin novellistiikkaa ja kaikkea muuta mukavaa.

Novelleista startataan Hugo-finalistilla, tällä kertaa James Patrick Kellyn Kaikkein paras joulu (The best christmas ever), joka ei kyllä mielestäni ollut kovinkaan kiinnostava. Mahdollisesti ihan kiinnostava tarinantynkä peittyi jälleen turhaan kikkailuun. Tälläkin kertaa pitää ihmetellä käännösnovellin kuvitusta, joka edellisen tapaan oli hämmentävän huonoa. (Okei, toinen kuvista oli jossain määrin siedettävä.)

Kotimaasta mukana tällä kertaa Jenny Kangasvuon Aalto nahan alla, joka voitti viime vuoden Portin novellikilpailun. Muistan lukeneeni useampiakin Kangasvuon novelleja, mutta en pysty laisinkaan muistamaan minkälaisia ne ovat olleet sisällöltään. Tämä oli kuitenkin erittäin hyvin kirjoitettu tarina, vaikkakin ehkä sisällöltään turhankin heppoinen - mitään kovin uutta siitä ei ajatuksellisesti löytynyt. Jäin myös miettimään, että olisko tätä voinut huoletta tiivistää rankemmalla kädellä. Minun makuuni turhan pitkä novelliksi (minimalisti kun olen).

Muina novelleina samassa kisassa tänä vuonna pärjännyt Kari Tossavaisen Aamiainen, mikä oli viihdyttävän surrealistinen, vaikkakin itse jäin kaipaamaan sille vähän lisää jotain, sekä Anne Leinosen Rusakko. Rusakko toimi erinomaisesti, sopivan pituinen aiheeseensa nähden.

Muuten lehdessä Boris Hurtta lokikirjailee jälleen, onnistuen kerrankin kiinnostamaan aihevalinnallaan, mutta teksti on melkein naurettavan lyhyt ja hyvin hyvin erikoisesti taitettu. Sääli, normaalisti Hurtan lokikirjat ovat kuitenkin juuri niin kuivia kuin niiden voisi olettaakin olevan. M.G. Soikkelin tämänkertainen artikkeli pohtii scifin, uskonnon ja aikamatkailun suhdetta, eikä oikein tunnu löytävän mitään pointtia. "Scifissä joskus käsitellään uskontoa ja aikamatkailua, ja joskus molempia." Tiina Mänttärin Hector ja leijona-artikkelissa, pohditaan Hectorin ja fantasian suhdetta. Ei kiinnostanut, eikä tuntunut oikein olevan pointtiakaan. Ensi numerossa sitten DJ Assault ja uuskumma?

Loppulehti sitten ne tavalliset arvostelut ja novellikilpailun tulokset, eikä siinä sen enempää. Tai no, voisin mainita että tätä lehteä lukiessani tajusin vasta, että Risto Isomäen Finlandia-ehdokas on nimeltään Sarasvatin hiekkaa eikä Sarakasvatin hiekkaa niinkuin olin monta kuukautta luullut. Hiekan kasvattaminen tosin kuulostaa ajatuksena paljon mielenkiintoisammalta kuin tuo oikea nimi. Pitänee varmaan varastaa se, kun Isomäki ei kerta sitä käyttänytkään.