Ray Loriga - Kameleontti (Like)
Ray Loriga nappasi itselleen jokunen vuosi sitten Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden parhaasta spekulatiivisen fiktion kirjasta kirjallaan Tokio ei välitä meistä enää, joten olin jokseenkin innoissani kun kirjakaupan alehyllystä osui käteen hänen aikaisempi teoksensa. Tokio odottelee edelleen lukemistaan uusien kirjojen pinossa ja ajattelinkin aloittaa tällä, kun näytti nopea lukuisemmalta. Kuinka väärässä sitä voikaan olla.
Jos yleensä kirjojen takakansiteksteillä on paha tapa paljastaa liikaa teoksen sisällöstä, niin tällä kertaa olen siitä vain onnellinen. En usko että olisin tämän kirjan tarinaa ymmärtänyt ilman takakannen summausta. Rumasana, olisin olettanut tämän olevan novellikokoelma ellei takakansi olisi väittänyt tapahtumien liittyvän toisiinsa. Kuulostaa aika pahalta, mutten ole varma onko asia niin.
Kirja kertoo nuorukaisesta, joka pohti rokin, huumeiden ja seksin kyllästämää elämäänsä. Tai sitten ei kerro, tai hän ei pohdi. En ole oikein varma mistä tässä on kyse, ja se lienee lähinnä kaikki tämän kirjan viehätyksestä. Kirja jakautuu hieman päiväkirjamaisesti lyhyisiin lukuihin (yhdestä kolmeen sivua), eikä näiden lukujen välillä ole välittömästi huomattavia yhteneväisyyksiä. Teemat ja ilmeisesti myös henkilöt pysyvät samoina, mutta mitään mainittavaa suurta juonta niiden väleistä ei löydy. En osaa myöskään sanoa, onko tässä kirjassa tarinaa laisinkaan tai onko mitään väliä missä nämä lyhyet tarinat lukee.
En osaa sanoa pidinkö tästä kirjasta. En osaa sanoa edes etten olisi pitänyt tästä kirjasta. Toinen rumasana, en tiedä onko mulla mitään mielipidettä edes tästä kirjasta tai onko sillä edes mitään väliä. Tiedän ainoastaan, että jostain syystä minulla meni toista viikkoa aikaa tämän lyhyen (150 sivua) kirjan lukemiseen, mikä on hyvin hämmentävää. Ilmeisesti kirja siis ainakin jollain tasolla piti otteessaan. Se lienee positiivista.
Emmä osaa sanoa mitään edes kaukaisesti järkevää tästä kirjasta, kannattaa varmaan kokeilla itse mikäli tämä osuu vastaan. Minä ainakin tämän jälkeen tulen tarttumaan Tokioon huomattavasti huolestuneempana. Liekö se voi vastata tämän kirjan ja saamansa suitsutuksen ristiriitaisiin ennakko-odotuksiin.
Jos yleensä kirjojen takakansiteksteillä on paha tapa paljastaa liikaa teoksen sisällöstä, niin tällä kertaa olen siitä vain onnellinen. En usko että olisin tämän kirjan tarinaa ymmärtänyt ilman takakannen summausta. Rumasana, olisin olettanut tämän olevan novellikokoelma ellei takakansi olisi väittänyt tapahtumien liittyvän toisiinsa. Kuulostaa aika pahalta, mutten ole varma onko asia niin.
Kirja kertoo nuorukaisesta, joka pohti rokin, huumeiden ja seksin kyllästämää elämäänsä. Tai sitten ei kerro, tai hän ei pohdi. En ole oikein varma mistä tässä on kyse, ja se lienee lähinnä kaikki tämän kirjan viehätyksestä. Kirja jakautuu hieman päiväkirjamaisesti lyhyisiin lukuihin (yhdestä kolmeen sivua), eikä näiden lukujen välillä ole välittömästi huomattavia yhteneväisyyksiä. Teemat ja ilmeisesti myös henkilöt pysyvät samoina, mutta mitään mainittavaa suurta juonta niiden väleistä ei löydy. En osaa myöskään sanoa, onko tässä kirjassa tarinaa laisinkaan tai onko mitään väliä missä nämä lyhyet tarinat lukee.
En osaa sanoa pidinkö tästä kirjasta. En osaa sanoa edes etten olisi pitänyt tästä kirjasta. Toinen rumasana, en tiedä onko mulla mitään mielipidettä edes tästä kirjasta tai onko sillä edes mitään väliä. Tiedän ainoastaan, että jostain syystä minulla meni toista viikkoa aikaa tämän lyhyen (150 sivua) kirjan lukemiseen, mikä on hyvin hämmentävää. Ilmeisesti kirja siis ainakin jollain tasolla piti otteessaan. Se lienee positiivista.
Emmä osaa sanoa mitään edes kaukaisesti järkevää tästä kirjasta, kannattaa varmaan kokeilla itse mikäli tämä osuu vastaan. Minä ainakin tämän jälkeen tulen tarttumaan Tokioon huomattavasti huolestuneempana. Liekö se voi vastata tämän kirjan ja saamansa suitsutuksen ristiriitaisiin ennakko-odotuksiin.
posted by Kai Talonpoika at 23:31
2 Comments:
Mä en muista että olenko tätä kirjaa just lukenut, mutta ne kaksi muuta Lorigaa (Tokio ja sitten se rokkitähteydestä unelmoivan pojan kirja) on kyllä hyviä kirjoja. Tokiokin on fragmentaarinen ja postmoderni (joo, olen käynyt nykykirjallisuuden luennoilla), mutta se pysyy silti yllättävän hyvin kasassa. Taisin ostaakin ton jokin aika sitten alennuksesta tai jotain, voisi lukea uudestaankin.
Joo, toi taitaa olla juuri tuo rokkitähtikirja, ainakin takakannen mukaan. Oonnii tyhmä etten ihan pysynyt ainakaan tässä perässä mistä oli kyse loppupeleissä.
Hmm, ei Lorigalta taida edes olla kuin nämä kaksi suomennosta.
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home