Ursula K. Le Guin - Pimeälipas ja muita kertomuksia (Kirjava)
Kirjava aloittaa uuden Spekulatiivisen fiktion mestareita-sarjan tällä novellikokoelmalla.
Jokunen vuosi sitten ajattelin sivistää itsenäni lukemalla Ursula K. Le Guinin puhki kehutun Maameren tarinat-sarjan. Kävi kuitenkin niin, että luettuani sarjan ensimmäistä kirjaa ensimmäisen luvun sain uskomattoman inhoreaktion sen fantasianimistöstä ja jouduin jättämään kirjan kesken. Maameri-inhoreaktioni jälkeen en pystynyt pitkään aikaan lukemaan pätkääkään proosaa, pienikin annos alkoi tehdä ihan fyysistä pahaa. Kiitos kaunis siitä Ursula.
Ylläolevasta huolimatta en ollut kovinkaan huolissani tähän kirjaan tarttuessani, novellimuodossa on kuitenkin paha kirjoittaa eeppistähömppäfantasiaa ja luotan kuitenkin Kirjavan kykyyn poimia vain hyvää materiaalia julkaisuohjelmaansa. Eikä näin jälkikäteen huoleen olisi ollutkaan mitään syytä, oikein pätevä kokoelma on kuitenkin kyseessä.
Sinäänsä Le Guinin kirjoittajan lahjoja ei voi käydä kieltäminen, mutta jostain syystä minulla oli vaikeuksia päästä lähes jokaiseen näistä novelleista sisälle. Jokainen novelli tuntui starttaavan aivan käsittämättömästi ja vasta jokusen sivun kuluttua pääsin mukaan imuun ja kärryille, muutamaan kertaa kokeilemani alun uudelleen lukukaan ei auttanut asiaa. Tiedä sitten tosiaan että onko mahdollinen vika kirjoittajassa tai lukijassa, veikkaan jälkimmäistä.
Novelleista diggailin eniten loppupään pidemmistä scifi-henkisyyksistä: Verkkaan, valtakuntia laajemmiksi; Aliset tähdet; Yhdeksän henkeä, mutta muutkaan eivät olleet mitenkään huonoja. Oikeastaan ainoastaan Talven kuningas jätti minut kylmäksi (omglol, pun), jonka mahdollinen pointti jäi saavuttamatta. Ihan kiva, muttei muuten muuta. Pieni särö kuitenkin muuten oikein kauniisti kimaltelevassa timangissa.
Spekulatiivisen fiktion mestareita-sarja näyttää tämän perusteella oikein lupaavalta, enkä meinaa jaksaa odottaa että se lupailtu Howard Waldrop-kokoelma ilmestyisi. Pienet kustantamot ovat aina tukemisen arvoisia, ja näin hyvää matskua julkaisevat vielä enemmän sitä.
Jokunen vuosi sitten ajattelin sivistää itsenäni lukemalla Ursula K. Le Guinin puhki kehutun Maameren tarinat-sarjan. Kävi kuitenkin niin, että luettuani sarjan ensimmäistä kirjaa ensimmäisen luvun sain uskomattoman inhoreaktion sen fantasianimistöstä ja jouduin jättämään kirjan kesken. Maameri-inhoreaktioni jälkeen en pystynyt pitkään aikaan lukemaan pätkääkään proosaa, pienikin annos alkoi tehdä ihan fyysistä pahaa. Kiitos kaunis siitä Ursula.
Ylläolevasta huolimatta en ollut kovinkaan huolissani tähän kirjaan tarttuessani, novellimuodossa on kuitenkin paha kirjoittaa eeppistähömppäfantasiaa ja luotan kuitenkin Kirjavan kykyyn poimia vain hyvää materiaalia julkaisuohjelmaansa. Eikä näin jälkikäteen huoleen olisi ollutkaan mitään syytä, oikein pätevä kokoelma on kuitenkin kyseessä.
Sinäänsä Le Guinin kirjoittajan lahjoja ei voi käydä kieltäminen, mutta jostain syystä minulla oli vaikeuksia päästä lähes jokaiseen näistä novelleista sisälle. Jokainen novelli tuntui starttaavan aivan käsittämättömästi ja vasta jokusen sivun kuluttua pääsin mukaan imuun ja kärryille, muutamaan kertaa kokeilemani alun uudelleen lukukaan ei auttanut asiaa. Tiedä sitten tosiaan että onko mahdollinen vika kirjoittajassa tai lukijassa, veikkaan jälkimmäistä.
Novelleista diggailin eniten loppupään pidemmistä scifi-henkisyyksistä: Verkkaan, valtakuntia laajemmiksi; Aliset tähdet; Yhdeksän henkeä, mutta muutkaan eivät olleet mitenkään huonoja. Oikeastaan ainoastaan Talven kuningas jätti minut kylmäksi (omglol, pun), jonka mahdollinen pointti jäi saavuttamatta. Ihan kiva, muttei muuten muuta. Pieni särö kuitenkin muuten oikein kauniisti kimaltelevassa timangissa.
Spekulatiivisen fiktion mestareita-sarja näyttää tämän perusteella oikein lupaavalta, enkä meinaa jaksaa odottaa että se lupailtu Howard Waldrop-kokoelma ilmestyisi. Pienet kustantamot ovat aina tukemisen arvoisia, ja näin hyvää matskua julkaisevat vielä enemmän sitä.

0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home