Lasse Kekki & Kaisa Ilmonen (toim.) - Pervot pidot (Like)

Joskus vuosia sitten mietin tosissani, että olisin medianoomittelun sijaan lähtenyt opiskelemaan yliopistolle kirjallisuustiedettä tai suomenkieltä (vai mitä ne nyt oikeilta nimiltään ovatkaan). Tämän kirjan myötä tulin siihen tulokseen että oikein tein kun jätin hakeutumatta ensin mainitun pariin. (Ei tarvitse huomauttaa, että mun oikeinkirjoituistaidoilla ei jälkimmäiseenkään varmaan olisi kannattanut.)

Sinänsähän tässä kirjassa on kiinnostava lähtökohta: Pervot pidot on essee kokoelma homo-, lesbo- ja queer-näkökulmista kirjallisuudentutkimuksessa, tai ainakin luulin että se olisi kiinnostavaa. Suurimmaksi ongelmaksi varmaan muodostuu, etten ole lukenut kuin tasan yhden kirjassa käsiteltävistä teoksista enkä ole koskaan pystynyt käsittämään ns. queer-teoriaa. Asiaa ei myöskään auttanut pätkääkään että lähes kaikki esseet tuntuivat tyhjänpäiväiseltä sanahelinältä ja tikusta asian tekemiseltä.

Oikeastaan minun on hyvin vaikea keksiä tästä kirjasta mitään erityisen positiivista sanottavaa - tai, no, graafinen suunnittelu oli ihan okei. Tekstin sisältö oli kaikesta huolimatta äärimmäisen tylsistyttävää, mutta se saattaa johtua ihan vain minusta. Ns. tieteellinen kirjoittaminen ei ole mielestäni erityisen kiinnostavaa luettavaa näin amatöörinä, enkä oikeastaan koskaan ole tuntenut tällaista homoteorisointia omaksi alakseni - koen sen eräänlaiseksi ympyrän neliöinniksi: ei se kuitenkaan tule onnistumaan vaikka kuinka yrittäisi.

Suositellaan kirjallisuudenopiskelijoille ja/tai unettomuudesta kärsiville. Mieluiten molemmille.