Roolipelaaja 1/2006

Muutama viikko sitten osui lehtihyllyltä silmään mielenkiintoinen näky: suomalainen roolipelilehti ja pikaselauksella vielä ihan pätevän oloinen sellainen. Ihmetykselläni ei ollut olla rajaa ja niinhän se piti rahat sijoittaa.

Heti alkuun huomasin ettei kyseessä ollutkaan täysin uusi tuttavuus, vaan ikivanhan Maguksen tekijöiden uusi yritys. Magusta on kulkeutunut käsiini oikeastaan vain muiden ostosten kylkiäisinä Fantasiapeleistä, joten lehti ei ole ihan hirvittävän tuttu. Jokunen mielenkiintoinenkin juttu lehdistä löytyy, mutta suurelta osin lehden "Magic: The Gatheringista uusi lisäosa Fallen Empires"-jutut olivat vain hellyyttäviä näin historiallisella perspektiivillä katseltuna. Hienoa kuitenkin että yrittävät uudestaa ja ainakin tämän ensimmäisen numeron perusteella tuloksetkin ovat paremmat kuin silloin.

Tälläkertaa pojilla näyttäisi olevan takanaan ihan oikea kustantaja, H-Town joka kustantaa ainakin Pelaaja-lehteä ja kait sitä mangalehteäkin, ja kyllähän tuossa tuommoinen tietty ammattimaisuus näkyy. Ei ihan kaikessa tosin, siitä varmaankin tuossa kohta alempana kommentit. Lehden teksti puolessa ei ole mitään moitittavaa, mitä nyt ne muutamat haastattelut olivat hämmentäviä muutaman kysymyksen "no miltä nyt tuntuu":ita. Tosin myönnettäköön ettei roolipelisuunnittelijoilla varmaan ole mainittavasti kiinnostavaa sanottavaa... not.

Lehden sisältö on yllättävänkin kiinnostavaa, aivan käsittämätön parannus Magukseen. Oikeastaan kaikki jutut ovat jollain tasolla kiinnostavia luettavaksi asti... tai no kolumneita tuntui olevan aivan liian paljon tämän kaltaiseen lehteen. Eipä kenelläkään heistä taitanut olla vielä tässä lehdessä mainittavan kiinnostavaa sanottavaa, ja pahoin pelkään ettei niin ole tulevaisuudessakaan. Noh, eiköhän noillekin löydy oma paikkansa ja äänensä tulevaisuudessa.

Koska typografia on niin lähellä sydäntäni, on tämä kappale pakko pyhittää pelkästään siitä nipottamiselle. Lehden taitto on noin muuten ihan okei, ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta ihan pätevää. Mutta se typografia, grrnau. Jos lehden aukeamalla on neljää eri fonttia ja yksi niistä on vielä Arial niin kyllä jossain on jäänyt typografian perusteet väliin. No, myönnetään etten ehkä olisi kiinnittänyt huomiota ellei se yksi niistä todellakin olisi ollut tuo Arial. Jokatapauksessa: ei enempää kuin kahta fonttia (antiikva ja groteski) sivulle ellei siihen ole hyvää syytä ja harvemmin on. Grkplrrkl!

Mutta hyvin pätevän näköinen lehti muuten. Tarkaillaan tilanteen kehittymistä ja katsellaan josko olisi tarpeen laittaa ihan tilaus vetämään.