Sarjakuvakasa 1 (Jysäys 1/06, Rocketship Rodents 1, Sarjakuvastin 3)

Pienennetääs rästikasaa vaihteeksi näin kimarasti, tällä kertaa sarjakuva-aiheisesti.

Jysäys 1/2006
Jysäys jatkaa hyväksi havaitulla linjallaan. Heti kannessa komeilee Moebius, jonka Arzach-tarina on varsin viehättävää fantasteilua, vaikkakaan en vieläkään ihan herran arvoa voi sanoa tajuavani. Van Gogh-tarina jatkuu ja minua taideviittaukset edelleen jaksavat viihdyttää, vaikka sarja noin muuten taitaa olla hieman mitensennytsanoisinätisti. Pidemmistä sarjoista debytoiva Sydämet korsetissa oli oikein mukavaa ihmissuhteilua, jota näkisi mieluusti enemmänkin. Muut sarjaa mukavaa välikettä. Suureksi iloksi myös se kauhistuttava manga-sarja on jäänyt pois, toivottavasti pysyvästi.
(Olen näemmä unohtanut kokonaan kommentoida Jysäys 4/05:ttä, joten lyhyesti sanotaan siitäkin: Kaikinpuolin pätevää matskua, mangasarja edelleenkin ihan hirvittävää kuraa.)

Rocketship Rodents 1
Karma on siitä tylsä asia, että joskus sen takia saa turpaansa. Tai ei mitenkään joskus edes, vaan niinkuin aina. Ei pitäisi kiusata kavereitaan laatu kirjallisuudella, kun saattavat mokomat maksaa takaisin samalla mitalla. Olkoot tämä opetus siitä kaikille nuorille siis.
Rocketship rodents on niin sanottua furrysarjakuvaa ja ikävä kyllä vielä eroottista sellaista, tai ainakin yrittää olla sitä. Scifisävytteisessä sarjakuvassa siis ihmiseläimet harrastavat seksiä keskenään ja, umm, eipä juuri muuta. Tarinasta ei juurikaan tämän yhteydessä voi puhua, ja taidetta en kykene arvioimaan objektiivisesti. Dialogi on täynnä "Li B. Do" ja "Major Dick Action"-tyyppisiä neronleimauksia, joten kyllä oli kyljissä pitelemistä tämän kanssa. Ei oikeesti.
Kaikinpuolin hirvittävää materiaalia. Onneksi ei vielä niin kauhistuttavaa, että tekisi mieli tehdä itselleen pahaa. Hurr. (Vihaan sua Paavo ehkä ikuisesti tän takia. ;C)

Sarjakuvastin 3: Uudet kotimaiset sarjat
Joskus on näemmä tällainenkin osunut käteen jostain. Ilmeisesti tämä on (ollut?) jonkinlainen sarja jossa on joskus aikoja sitten esitelty sarjakuvantekijöitä. Pakko on myöntää, että melkein tämän olisi voinut jättää sinne ale-laariin josta olen tämän oletettavasti joskus poiminut. Tommi Hännisen Pupuankkoja lukuunottamatta suurinosa tämän sisällöstä menee minulla suoraan ohisektorille. Matti Hagelbergin visuaalinentyyli on kiinnostavaa, mutta hänen sarjakuvansa eivät ole. Muista tekijöistä en ole koskaan kuullutkaan tämän kokoelman ulkopuolelta, taino jonkun jälkinäyttää juuri ja juuri tutulta. J-P Valkeapään visuaalisentyylin voisi todeta vielä kiinnostavaksi, pahus vaan että sarjakuvaa ei jaksanut lukea.
Meh, tylsää meininkiä.