Patrick Mann - Hikinen iltapäivä (Like)

On aina hirvittävän kiinnostavaa huomata käytöksestään selviä muutoksia. Vielä muutama vuosi sitten en olisi koskenut ns. rikoskirjallisuuteen pitkällä tikullakaan, nykyään sitä lukee mielellään kevyinä välipaloina. Okei, osansa takuulla vaikuttaa Liken pätevän oloinen Rikos kannattaa-sarja, joka ainakin toistaiseksi on tuntunut varsin pätevältä. Ei näitä jatkuvasti tosiaankaan pystyisi lukemaan, mutta silloin tällöin oikein hyvin. Varsinaisiin dekkareihin en kyllä aikonut vieläkään hurahtaa. Jotain rajaa sentään.

Melkein tositapahtumiin ja elokuvanakin tunnettu Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon) kertoo hikisestä (duh) iltapäivästä (duh), jolloin kaikki ei mene ihan kohdalleen. Tai siis mikään. Ollenkaan.

Tarinan alkuasetelma on kutakuinkin niin älytön, että ei se voi olla kuin tositapahtuma: Pikku nilkki Pikku-Joe päättää hoitaa kaikki ongelmansa (mm. rahoittaa poikaystävänsä sukupuolenvaihdosleikkauksen) ryöstämällä pankin, josta sitten seuraa laajalti uutisoitu panttivanki draama. Nojaa, eihän tuossa ole hämmentävää kuin tuo sukupuolenvaihdoleikkaus, mutta heittelee kyllä tekijänä aika sopivasti kapuloita tarinaan, varsinkin kun tarina sijoittuu sinne 1970-luvun alkuun. Suurin osa tarinasta sitten kerrotaan pankkivankitilanteessa, jossa meininki otsakkeen mukaisesti menee varsin hikiseksi.

Sinänsä kiinnostavaa, että samasta tarinasta tehty elokuva on alan klassikoita, samoiten alkuperäistä tapahtuvaa kartoittava lehtijuttu, mutta kirja ilmeisesti ei ole. Kirjan kirjoittajakin on pseudonyymi. No, huono kirja ei kuitenkaan ole, oikein viihdyttävää luettavaa. Ja ennenkaikkea säästöliekillä kirjoitettu, mikä on aina plussaa. Kirjoittaja pysyttäytyy pääasioissa eikä lähde turhaan rönsyilemään tai lihottamaan sekundäärisiä hahmoja. Juuri näin, ottakaa toki opiksi.

(Aijooj,a kirjannimen välistys kannessa on aivan hirvittävää, miten tällaisia mokia voi joku tehdä?)