Tähtivaeltaja 1/06

Tällä kertaa Tähtivaeltajassa: Leluja, sarjakuvia ja Cory "kuka?" Doctorow.

Kaikki normaalit sälät on edelleen oikeilla paikoillaan ja kutakuinkin täysiverisinä. Leffapalstalla taas kasa leffoja mitkä on ihan pakko nähdä - siis kotivideopuolen palstalla, ja teatterileffapuolella kasa leffoja joita en halua nähdään ikinä. Taino, eiköhän ne parin vuoden päästä arvioida uudestaan kalkkunoina dvd-palstalla. Kirjat ja muut läpätilää, ei mitään mainittavaa.

Buisness-puolelta sitten. Sarjakuvantekijänä joskus tunnetun Todd McFarlanen McFarlane Toys-firman lelutuotantoa esitellään pidemmän artikkelin voimin. Onhan ne patsaat ihan nättejä katsella, mutta emmä oikein tajuu. Eihän niillä voi edes leikkiä, kun menevät vain rikki. Toisaalta mulla on tunnetusti liikaa geenejä ymmärtääkseni noita goottihenkisiä infernosirkuksia ja ties mitä höpönlöpöjä siellä on. Kiva artikkeli tosin.

Cory Doctorow on esillä totuttuun Tähtivaeltaja tapaan esittelyn, haastattelun ja novellin voimin. Huijasin ehkä hieman ensimmäisessä kappaleessa, kyllä minä olen Doctorowin nimen joskus kuullut, mutta se oli muistaakseni jossain Slashdotin tylsämielisessä "omg se jakaa novellinsa ilmaiseksi, vähänks se on maailman paras jätkä"-keskustelussa. Arvatenkin juuri sen takia ei Doctorow jaksanut kiinnostaa sen perusteella yhtään pidemmälle. Okei, onhan toi ihan kiinnostavaa että se jakaa tekstejään ilmaiseksi netissä, mutta ei se kyllä tee itsearvoisesti Doctorowista sen kovempaa jätkää kuin teksteistään rahaa haluavia kirjailijoita. Onhan toi open source-mentaliteetti jo niin 2002, että itse voisin kyllä taas liikkua eteenpäin maailmanpyörässä. Sinänsä Doctorowista ei ole sen enempää sanottavaa, jotain kiinnostavia pointteja haastattelussa ja novelli oli mainio. Mielelläni tätä lukee lisää, mutta ei kyllä tietokoneen näytöltä. Voisko joku vaikka julkaista tätä vaikka kirjassa?

Kolmantena isompana blockina käydään sitten läpi viime vuoden sarjakuva anti, amerikkalaisen sarjakuvan puolelta. Sinänsähän tässä ei ole mitään erikoisen kovinkaan uutta, osa sarjoista on tuttuja ja ajat sitten luettuja, osa kiinnostavia tuntemattomuuksia ja osa ei kiinnosta yhtään. Y: The last manin samaa kylmyyttä en tosin ymmärrä, itse kun diggailen kovasti, ja toisaalla Robert Kirkman loistaa poissaolollaan. En tajua. Pitänee varmaan pienentää hieman Jerrmanin "ihan aina oikeassa"-kerrointa.

Kuten sanottua, muu lehti pätevää niinkuin aina. Ensinumeroa odotellessa.