Chuck Palahniuk - Tukehtuminen (Like)

Olen pitkään ollut mielestäni Chuck Palahniuk-afficiado. Okei, Fight Club-leffa ei loppupeleissä lunastanut kaikkia hypen asettamia ennakko-odotuksia, mutta Eloonjäänyt-kirja rokkasi mun maailmaa hyvin. Maku kuitenkin oli hyvä ja innoissani tartuin tähänkin suomennokseen.

Ja sitten myönnetään toisen kappaleen alussa, että kumpa en olisi tarttunut.

Ja kolmannessa kappaleessa kerrotaan jotain juonesta. Umm. Victor Mancini on seksiriippuvainen antisankari joka pokaa tyttöjä vähän jokapuolelta. Sitten äiti on niinku kuolemassa johonkin tautiin ja se ite on töissä niinku jossain historian elävöittämis-jutussa (eli se larppaa). Sit niinku juonta kuljetetaan nykyhetkessä, missä ei oikein tapahdu mitään paitsi (post-)postmodernia angstia, ja niinku lapsuudessa, jossa äiti opettaa lapselleen huvittavia anekdootteja elämästä. Sit niinku kirjan verran veivataan samoja latuja ja lopussa ei tapahdu mitään.

Ihan oikeasti en välittänyt tästä kirjasta. Vaikkakin mun kosketukseni Palahniukiin rajoittuu yllä mainittuihin elokuvaan ja kirjaan, niin silti tämä kirja tuntui vai toistelevan edellisten teemoja ja ehkä jopa hahmoja. Koko kirjan ajan yritettiin olla nokkela, mutta oikein missään vaiheessa se ei ulottunut ainakaan mulle asti. Muutamassa kohdassa ehkä vähän jaksoi kiinnostaa mitä tapahtui, mutta suurimman osan ajasta halusi vain nopeasti päästä loppuun niin voi siirtyä kiinnostavampien kirjojen pariin (pöydällä kuitenkin odotti mm. Finncon-saalis).

Emmä tiedä. Kynnys on nyt hieman korkeampi seuraavana Palahniukiin tarttumiseen. Kai se on vain hyvä asia.

English summary:
I used to consider myself as a Palahniuk-afficiado. I no longer do. 'Choke' really didn't work for me at all. Just boring and uninteresting.