Jadesoturi (2006)

Vuoden hypetetyin suomalaisleffa on sitten nähty. Hypetetyin on tietty vähän tyhmästi sanottu, kun eihän Suomessa hypetetä kotimaisia leffoja. Paitsi sitä yhtä viime vuotista ja sitä sen seuraajaa.

Leffasta puhuttaessa mainitaan aina kaksi asiaa: suomalaisuus ja kung fu. Leffan nähtyään voikin käydä spekuloimaan molempia asioita, kumpikin on kuitenkin loppupeleissä aika haparoivaa. Aloitetaan siitä itsestään selvemmästä: leffassa on ihan naurettavan vähän kung fua. Pari hätäistä läpsimiskohtausta ei kyllä ainakaan mua vakuuttanut, mutta varmaan joku muu.

Suomalaisuuden puute on sitten vaikeammin selitettävissä, olen itsekin vähän ongelmissa tän kanssa. Kansallisrunollisesta tarinastaan huolimatta, leffa ei tunnu suomalaiselta. Toki se tuntuu suomalaiselta elokuvalta, mutta suomalaiselta se ei vain tunnu. Isoin ongelma on melkeimpä ulkokohtaukset, jotka ainakin kaupungissa on kuvattu Virossa. Ja se näkyy selvästi. Liiankin selvästi ja ärsyttävän selvästi. Leffan lopussa tekijät eivät ole enää edes jaksaneet yrittää ja kuvissa näkyy selvästi vääränlaiset liikennemerkit ja rekisterikilvet. Muutenkin Kalevala-fiilistelyjä lukuunottamatta leffassa ei ole mitään oikeasti suomalaista.

Äh, emmä jaksa edes avautua kaikesta siitä tyhmästä mikä tässä leffassa on vialla. Eiköhän kukin näe ongelmat ihan omin silmin, jos tätä erehtyy katsomaan. Niinno, eihän leffa ihan täysin susi ole, silloin tällöin visuaalinen puoli oli kunnossa - lähinnä lavastuksen ja muutamien pienempien efektien puolesta. Isommissa efektikohtauksissa sattui silmiin, varsinkin siellä suolla. Hurr, ihan väärät asiat pelotti siinä kohtauksessa. Dialogi nauratti parissa kohdassa, en tosin tiedä oliko se tahallista vai ei. Juonikaan ei ollut niin kamalan väkinäinen kuin pelkäsin.

Oikeastaan melkein tekisi mieleni avautua tämän leffan tiimoilta laajemmasta asiasta: suomalaisesta kansanperinteestä populaarikulttuurissa. Jää kyllä lyhyeksi kun en tiedä aiheesta juuri mitään, mutta näin niinkuin populaarikulttuurin harrastajana on alkanut kaivelemaan miksei suomalainen kansanperinne näy missään? Viime aikoina on näkynyt muutamia yrityksiä, joten ehkä jotain muutosta on tapahtumassa.

Viittaamani uudet yritykset ovat lähinnä tämä elokuva, se ruotsalaisten tekemä näkki-manga, Johanna Sinisalon Sankarit sekä Aino-jäätelön ja Polar-juuston mainonta. Aika hissua kyllä. Kahteen ensimmäiseen on ilmeisesti pitänyt sekoittaa mukaan Aasiaa että on kehdattu koskea Kalevalaan, mikä on jotenkin nurinkurista. Eikö Kalevalasta saisi sellaisenaan irti jo toimintaelokuvaa tai paria? Niinku ihan oikeesti?

Sinisalon Sankarit oli tietty ihan hyvä yritys, mutta jotenkin tuntuu näin jälkikäteen että se on jäänyt ihan sen esikoisen jalkoihin. Empä muista koskaan keskustelleeni Sankareista missään yhteydessä, toisinkuin siitä peikkokirjasta. (Joojoo, siinäkin oli kansanperinnettä sotkettu mukaan.)

Mainonnassa on sitten jälleen kerran onnistuttu jotenkin löytämään se juttu. Aino-jäätelössä on päästetty copy irti ja hän on runoillut ihan pätskyä kalevalahkoa mainoksiin. Ja Polar-juuston televisiospoteissa on jotenkin onnistuttu löytämään Kalevala-henki noin niinkuin oikeasti. Oon jo pitkään miettinytkin että miksei kukaan tee leffaa joka näyttäisi niiltä? Niinku ihan oikeesti?

Mutta joo, voisko joku tuoda Kalevalan oikeesti mukaan nyky-Suomeen? Niinku ihan oikeesti? Pliis?

Ps. Voisko joku selittää mitä tekemistä tän leffan nimellä on tän leffan kanssa? Aika vähänlaisesti oli jadea sekä sotureita löydettävissä. Oliskohan nyt menty silleen niinku takapuoli edellä puuhun ja ensin keksitty vetävä nimi leffalle ja sitten yritetty miettiä siihen joku tarina?

English summary:
Jade warrior is a finnish kung fu movie. That's everything there is to be excited about this. The movie just isn't very good. Man, I don't even want to bother complaining about this movie anymore. To quote a friend of mine: Meh!