Marie Antoinette (2006)

Sofia Coppolan n. kolmas elokuva on kuin karkkia. Maistuu ja näyttää hyvältä, mutta kait jälkeenpäin jää vähän tyhjä olo. En kuitenkaan tarkoita tuota edellistä mitenkään pahalla, kaikkihan välillä tykkää syödä karkkia niin että napa napsuu. Pitää vaan muistaa tankata tarvittavat ravintoaineet muista lähteistä.

Koska tästä leffasta on puhuttu viimeaikoina enemmän kuin tarpeeksi, niin jätän arvioimatta elokuvan arvoa vasten elokuvataiteen suuria linjavetoja. Sellaisia arvotuksia voi lukea vaikka Helsingin Sanomien Nyt-liitteen arviosta, joka oli aika hyvin on point. Hus sinne siis, tämä arvottaminen jatkuu sekavalla ramblayksella epäoleellisista asioista jotka kiinnittivät huomioni elokuvan aikana.

1) OMFG, Aphex Twinin Jynweythek Ylow heti leffan alkumetreillä. Täydellinen valinta biisiksi siihen kohtaan ja älytön inside vitsi ihmisille jotka ei tunnista biisiä ja osaa laittaa sitä oikeaan kontekstiinsa. Iho oli niin kananlihalla että meinasin alkaa kotkottamaan. Oli pakko ladata koko Drukqs-albumi samantien multimediasoittimelle pitkästä aikaa tarkempaa syyniä varten. Hiano levy.

2) Ne lenkkarit. Joojoo, on ne siellä. Big deal. Sopivat kohtaukseen hienosti ja alleviivaavat meininkiä kivasti. Ei niistä nyt kuitenkaan ihan niin hirveetä meteliä tartte kyllä pitää. Kiittimoi.

3) Hmm. Ei mulla tainnutkaan olla kolmatta kohtaa enää. Outoa. Vaikka pidin leffasta niin silti jäi mukamas vain kaksi asiaa mieleen. Sangen kummallista. Eikun prkl,

4) Kirsten Dunstista piti sanomani, että kyllä se plikka osaa näytellä kun sille päälle sattuu. Onhan se tietty aika kiltti, ja vähän ehkä silleen Kirsten Dunst kaikissa rooleissaan, mutta voisin ihan oikeesti käydä väittämään että oikeiden leffojen osuessa kohdalle siitä tytsystä tullaan kyllä kuulemaan tulevaisuudessa isoja asioita. Aavistus sellaista aikuisen naisen charmia vielä tarvittaessa peliin, niin annan Naomi Wattsille kenkää sydänmeni valittuna.

5) No, vitosta mulla ei ainakaan varmaan ollut enää, joten liikutaan listauksesta eteenpäin loppukaneetteihin.

Ja loppukaneetissa suositellaan leffaa ihmisille jotka ovat diggailleet Coppolan aikaisempia duuneja. Jos ei lämmennyt Lost in Translationille niin ei takuulla lämpene tällekkään. Parhaat tietty lämpee ja tyhmikset on tyhmiksiä eikä lämpee parhaudelle. Hyi teitä.

English summary:
This movie is like candy. So sweet and wonderful that you just want to eat all of it in one sitting, but might be a little bit bad for you in the long run. But everybody just loves candy! So, yeah, wonderful movie. If you liked Lost in Translation, you'll like this too. If you didn't, then you're a stupid doodoohead, boo.