Pentti Kirstilä - Varo, kulta, varo (Loisto)
Kirjan alaotsikkona on Pieniä sovinnollisia tarinoita. En osaa sanoa mitä tuolla haetaan, sillä en ihan välttis käsitä näitä tarinoita sovinnollisiksi, pieninä ne voi kyllä nähdä. Novelleista on siis kysymys. Pentti Kirstilä on niinku se kirjoittaja.
Kirstilän kirja on siis kokoelma novelleja, joista, tuota, emmä tiedä. Kokoelman aloittaa noin kuuden yhteenlimittyvän novellin sarja, jota en ihan kyllä kätsännyt. Tietyt elementit toistuivat novellista toiseen ja kovasti arvon kirjailija oli salamyhkäinen, mutta lopussa mä en ainakaan osannut liittää novelleja toisiinsa kokonaisuudeksi. Eikä toisaalta myöskään jaksanut kiinnostua tarpeeksi lukeakseni novellit uudestaan ja pohtiakseni asiaa enempää.
Loput seitsämän novellia ovat onneksi itsenäisiä teoksia, vaikka ovatkin kahden epämääräisehkön otsikon alle koottuja. Nämä novellit olivat aloitusnovelleja huomattavasti kiinnostavampia ja toimivampia, muutamaa teksteistä voisi ihan oikeasti kutsua jo hyväksi. Pari perinteisempää rikosjuttua tosin olivat loppupeleissä simppelimpiä ja muistuttivat lähinnä siitä miksen yleensä välitä rikoskirjallisuudesta. Not my thang, niinku englanninkieliset sanoisivat väärin.
Tämä kirja tuli joskus napattua matkaani jostain alelaarista sen enempää asiaan tutustumatta, ja lukeminenkin tuli aloitettua ilman sen kummempia taustatutkimuksia - edes takakantta en tainnut lukea. En siis tiennyt mitä tältä pitäisi odottaa, ja näin jälkikäteen ajatellen se oli vain hyvä asia. Jos olisin tiennyt Kirstilän olevan dekkarikirjailija, niin olisin takuulla lukenut näitä novelleja eri mielellä ja erilaisin odotuksin. Nyt oikeasti sai yllättyä tekstien käänteistä kun ei tiennyt odottaa novelleilta mitään. Kai tää nyt sitten tarkoittaa etten voi enää koskaan lukea Kirstilältä mitään muuta? Eipä surettaisi.
English summary:
Collection of short stories from a finnish crime novelist. Aaaand that's about how exciting this gets. Some good stories here, but a couple just remind me of why I really don't care for this sort of literature. Too something or another.
Kirstilän kirja on siis kokoelma novelleja, joista, tuota, emmä tiedä. Kokoelman aloittaa noin kuuden yhteenlimittyvän novellin sarja, jota en ihan kyllä kätsännyt. Tietyt elementit toistuivat novellista toiseen ja kovasti arvon kirjailija oli salamyhkäinen, mutta lopussa mä en ainakaan osannut liittää novelleja toisiinsa kokonaisuudeksi. Eikä toisaalta myöskään jaksanut kiinnostua tarpeeksi lukeakseni novellit uudestaan ja pohtiakseni asiaa enempää.
Loput seitsämän novellia ovat onneksi itsenäisiä teoksia, vaikka ovatkin kahden epämääräisehkön otsikon alle koottuja. Nämä novellit olivat aloitusnovelleja huomattavasti kiinnostavampia ja toimivampia, muutamaa teksteistä voisi ihan oikeasti kutsua jo hyväksi. Pari perinteisempää rikosjuttua tosin olivat loppupeleissä simppelimpiä ja muistuttivat lähinnä siitä miksen yleensä välitä rikoskirjallisuudesta. Not my thang, niinku englanninkieliset sanoisivat väärin.
Tämä kirja tuli joskus napattua matkaani jostain alelaarista sen enempää asiaan tutustumatta, ja lukeminenkin tuli aloitettua ilman sen kummempia taustatutkimuksia - edes takakantta en tainnut lukea. En siis tiennyt mitä tältä pitäisi odottaa, ja näin jälkikäteen ajatellen se oli vain hyvä asia. Jos olisin tiennyt Kirstilän olevan dekkarikirjailija, niin olisin takuulla lukenut näitä novelleja eri mielellä ja erilaisin odotuksin. Nyt oikeasti sai yllättyä tekstien käänteistä kun ei tiennyt odottaa novelleilta mitään. Kai tää nyt sitten tarkoittaa etten voi enää koskaan lukea Kirstilältä mitään muuta? Eipä surettaisi.
English summary:
Collection of short stories from a finnish crime novelist. Aaaand that's about how exciting this gets. Some good stories here, but a couple just remind me of why I really don't care for this sort of literature. Too something or another.

0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home