Lars Ramslie - Fatso (Nemo)

Fatso kertoo Rinosta, joka on yksinäinen ylipainoinen mies vailla kunnianhimoa. Eli siis ei mitään sen suuntaistakaan mitä mä olen. Oikeesti. Uskokaa pois.

Tarina itsessään ei ole kovin kummoinen, noin niinku jos synopsista lähtis kirjottamaan. Koska en jaksa kirjoittaa synopsistakaan, niin summaan kirjan yhteen lauseeseen: "Poika tapaa tytön, poika ehkä saa tytön." Kuulostaa eri jännältä eikö vai? Joo, ei mustakaan. Mutta piruvie. Ramslie kirjoittaa niinku piru itse ja saa periaatteessa ihan tyhmän tarinan toimimaan. Eikä sillä ole edelleenkään mitään tekemistä sen kanssa että samastuin aika rankasti tuohon päähenkilöön. Tai siis nimenomana en samastunut. Oikeesti. Uskokaa pois.

Periaatteessa tähän väliin voisin kirjoittaa pitkällisesti siitä miten tämä kirja vaikutti muhun henkilökohtaisella tasolla, mutta mulla on periaate etten kirjoita tänne mitään sellaisia. Joten käyttäkää mielikuvitustanne, ja kyselkää detskuja livenä jos uskallatte. En välttis vastaa. Lällällää.

Öö. Mä en osaa kirjoittaa tästä kirjasta enää mitään muuta. Paitsi että kehun tätä vielä vähän maasta taivaisiin. Älyttömän hyvä kirja, suositellaan kaikille jotka luulevat olevansa jotenkin luusereita. Vuoden paras? Ainakin top kolmosessa salettiin.

Niinno voisin vielä avautua hiukan graafisesti suuntautuneille. Kirjan ulkoasun on suunnitellut Suomi Type Foundryn Tomi H., mutta niinku siltikään kirjan graafsuun ei näytä kovinkaan kummalta. Oikeastaan vähän tylsältä. Tajuan mitä on suunnittelulla on haettu, mutta jotenkin lopputulos on vähän... mitentännytsanoisnätisti... keskinkertainen. Tylsää.

English summary:
I love this book. Check it out if it's been translated to anything you can read.