Susan Blackmore - Meemit - kulttuurigeenit (Art House)

En jaksa enää edes puhua tiedekirjainnostuksestani, eiköhän kaikki ole siitä jo kuulleet. (Mikäli jostain syystä joku ei ole asiasta kuullut niin lienee parempi varmaan selata aikaisempia viestejä tarkemmin.)

Olen ollut käsittämättömän kiinnostunut koko meemi ideasta siitä lähtien kun siihen jonkun aikaa sitten ensimmäisen kerran törmäsin, ja varsinkin kun huomasin seuraavani itsekin tiettyjä meemejä. Varsinkin näin internetissä meemeillä on erinomainen leviämisalusta, joten myöskin niiden seuraaminen ja erottaminen on astetta helpompaa kuin siellä oikeassa elämässä. Käsittääkseni tässä pelataan samoilla laitumilla kuin virusmarkkinoinnissa (vai mikä sen suomenkielinen termi taas olikaan, "viral marketing" jokatapauksessa), jota on myöskin ollut erityisen kiinnostavaa seurata. Noin niinkuin ammatillisesta näkökulmasta myös.

Kirjassaan Blackmore antaa suhteellisen kattavan päänavauksen meemien maailmaan, ja mikä parasta kansantajuisesti. Meemit ovat oletettuja kulttuurielementtejä, jotka pyrkivät lisääntymään ihmiesesta toiseen - vähän niinkuin geenit siis. Yksinkertaisimmillaan meemit ovat opittuja taitoja, esmes tulenteko-meemi on takuulla rokannut aika montaa luolaa bäkintedeiz, mutta toisaalta ne voivat olla melkein mitä tahansa muutakin: kaikkea hula-vanteista badgerbadgerbadgeriin. Samalla kun ihminen pyrkii levittämään geenejään lisääntymisen kautta, ihminen pyrkii levittämään meemejään ja toisaalla myös omaksumaan hyödyllisiä meemejä. Kiinnostavastihan tämä panee miettimään omaa ja läheistensä käytöstä, mitäköhän meemejä sitä minäkin pyrin levittämään ympäristööni ja millä keinoin? Saapi kertoa jos joku kokee tulleensa meemitetyksi (ei oikea termi).

Kirja on oikein kiinnostavaa luettavaa kokonaisuudessaan, nasevasti kirjoitettu, vaikka varaa pieneen tiivistämiseen olisi tästäkin kirjasta löytynyt. Hieman tosin itseäni hämmensi kirjanloppupäässä käsitelty uskontojen ja new agen meemikytkennät, jotka minusta ainakin tuntuivat vähän turhankin hyökkääviltä. Neutraalimmankin näkökulman aiheeseen olisi takuulla löytänyt.

Hyvää settii kuitenkin. Suositellaan lämpimästi ihmisille joilla on liikaa aikaa miettiä tällaisia asioita.

Sarjakuvakasa 1 (Jysäys 1/06, Rocketship Rodents 1, Sarjakuvastin 3)

Pienennetääs rästikasaa vaihteeksi näin kimarasti, tällä kertaa sarjakuva-aiheisesti.

Jysäys 1/2006
Jysäys jatkaa hyväksi havaitulla linjallaan. Heti kannessa komeilee Moebius, jonka Arzach-tarina on varsin viehättävää fantasteilua, vaikkakaan en vieläkään ihan herran arvoa voi sanoa tajuavani. Van Gogh-tarina jatkuu ja minua taideviittaukset edelleen jaksavat viihdyttää, vaikka sarja noin muuten taitaa olla hieman mitensennytsanoisinätisti. Pidemmistä sarjoista debytoiva Sydämet korsetissa oli oikein mukavaa ihmissuhteilua, jota näkisi mieluusti enemmänkin. Muut sarjaa mukavaa välikettä. Suureksi iloksi myös se kauhistuttava manga-sarja on jäänyt pois, toivottavasti pysyvästi.
(Olen näemmä unohtanut kokonaan kommentoida Jysäys 4/05:ttä, joten lyhyesti sanotaan siitäkin: Kaikinpuolin pätevää matskua, mangasarja edelleenkin ihan hirvittävää kuraa.)

Rocketship Rodents 1
Karma on siitä tylsä asia, että joskus sen takia saa turpaansa. Tai ei mitenkään joskus edes, vaan niinkuin aina. Ei pitäisi kiusata kavereitaan laatu kirjallisuudella, kun saattavat mokomat maksaa takaisin samalla mitalla. Olkoot tämä opetus siitä kaikille nuorille siis.
Rocketship rodents on niin sanottua furrysarjakuvaa ja ikävä kyllä vielä eroottista sellaista, tai ainakin yrittää olla sitä. Scifisävytteisessä sarjakuvassa siis ihmiseläimet harrastavat seksiä keskenään ja, umm, eipä juuri muuta. Tarinasta ei juurikaan tämän yhteydessä voi puhua, ja taidetta en kykene arvioimaan objektiivisesti. Dialogi on täynnä "Li B. Do" ja "Major Dick Action"-tyyppisiä neronleimauksia, joten kyllä oli kyljissä pitelemistä tämän kanssa. Ei oikeesti.
Kaikinpuolin hirvittävää materiaalia. Onneksi ei vielä niin kauhistuttavaa, että tekisi mieli tehdä itselleen pahaa. Hurr. (Vihaan sua Paavo ehkä ikuisesti tän takia. ;C)

Sarjakuvastin 3: Uudet kotimaiset sarjat
Joskus on näemmä tällainenkin osunut käteen jostain. Ilmeisesti tämä on (ollut?) jonkinlainen sarja jossa on joskus aikoja sitten esitelty sarjakuvantekijöitä. Pakko on myöntää, että melkein tämän olisi voinut jättää sinne ale-laariin josta olen tämän oletettavasti joskus poiminut. Tommi Hännisen Pupuankkoja lukuunottamatta suurinosa tämän sisällöstä menee minulla suoraan ohisektorille. Matti Hagelbergin visuaalinentyyli on kiinnostavaa, mutta hänen sarjakuvansa eivät ole. Muista tekijöistä en ole koskaan kuullutkaan tämän kokoelman ulkopuolelta, taino jonkun jälkinäyttää juuri ja juuri tutulta. J-P Valkeapään visuaalisentyylin voisi todeta vielä kiinnostavaksi, pahus vaan että sarjakuvaa ei jaksanut lukea.
Meh, tylsää meininkiä.

Kosmoskynä 4/05

Kosmarin vuoden viimeinen numero tuli hieman myöhässä, mutta eipä tuo haitanne. Ja ymmärtäähän tuon aina kun vapaaehtoisvoimin toimitaan, että viivästyksiä sattuu. Sisältö onneksi on enemmän tai vähemmän kondiksessa.

Lehti starttaa Atonova tapahtuman uutisoinnilla, josta, umm, ei sitten sen enempää. Atoroksi meni Anne Salmiselle ja Tero Niemelle, joiden kirja edelleen odottelee lukemistaan pinossa, mutta oletan osoitteen olleen hyvinkin oikea. Lukemistani muista sijoittuneista novelleista ei juurikaan yksikään muistu nimenperusteella mieleeni. Itseasiassa voittajanovellia lukuunottamatta olen käsittääkseni lukenut sijoittuneista novelleista jokaisen, mutta totta tosiaan yksikään ei juuri kilisyttele kelloja - mitä nyt se Sinisalon ruukkunovelli, josta en muistaakseni erityisesti pitänyt.

Muualla lehti jatkuu noin tuhat sivuisella Star Wreck-artikkelilla, joka varmaankin oli kiinnostavaa elokuvia vähemmän tunteville, minulle tällaisena 'ihan kiva'. Anne Leinosen Käsikirjoituksesta kirjasta-sarja päättyy, ja tällä kertaa käsikirjasta tulee ihan oikeasti kirja. Hyvää matskuu kaikin puolin. Muu lehden sisältö taitaakin olla sitä samaa tuttua, tai no, Natalia Laurila kirjoittaa kolumnin jostain - taino, myönnetään suoraan etten jaksanut edes lukea sitä. Näytti niin kovin kuivalta, sori.

Lehden päättää kolmannen sijan vuoden 2004 Novassa saanut Miina Supisen novelli Alkumereen, joka, tuota, ei ollut hirvittävän hyvä. Oikein missään vaiheessa kirjoitta ei saanut novelliinsa mitään kiinnostavaa sisältöä tai otetta, suurimman osan ajasta mietin lukieassani että onko tämä vain 'nuorten novelli' (niinku nuortenkirjallisuus), johon on liimattu päälle aika löysä scifiteema. Scifi-teema, jossa ei mielestäni tainnut edes olla mitään mainittavan uutta - ainakin kokoajan oli hirveä dejavu-päällä sisällöstä. Ja tietty jo nimensä puolesta tämä assosioitui pahasti tämän kanssa, joten meinasin jo alkaa naurattaa. Ei täysin susi novelli tietenkään, mutta emmä tässä mitään erikoisen kiinnostavaa sisältöä nähnyt.

Hyvä lehti edelleen kuitenkin, 1/06sta odotellessa.