Pauli Kallio & Ville Pirinen - Ornette Birks Makkonen ja liian paha groove & Ornette Birks Makkosen ensimmäiset seikkailut (Suuri kurpitsa)

Sarjakuvaa välillä, kun satuin vaihteeksi heräteostoksoimaan sitä. (Lopuista sitten myöhemmin jotain.)

Ornette Birksiin tutustuin alunperin paremmin kun muutama vuosi sitten piirtäjä Pirinen kävi vetämässä koululla meille kurssin verran sarjakuvailua. Olin jollain tasolla rekisteröinyt sarjakuvan olemassa olon Rumbasta tai Soundista jo ennen sitä, mutta oikeastaan tuon kurssin jälkeen tajusin mistä sarjakuvassa on kyse ja aloin diggailemaan. Tosi pakko myöntää, että siinä vaiheessa osasin jo paremmin samastua sarjakuvassa kuvattuihin tapahtumiin.

Sarjakuvabarbaareille kerrottakoon, että Ornette Birks Makkonen kertoo samannimisestä sankari-DJ:stä ja hänen seikkailuistaan rytmimusiikin maailmassa. Sarjakuva ilmestyi joskus menneisyydessä Rumbassa ja nykyään Soundissa... ollen samalla kutakuinkin ainut syy edes harkita jälkimmäisen lehden tilaamista. Mitä itse en tee, vähemmän tuskastuttavaa hankkia sarjakuvat jälkikäteen albumeina.

Any hoo, Liian paha groove kronologiseeraa Ornetten uudempia seikkailuja, jotka ovat aikasta timangia kyllä. Eipä tule mieleen toista sarjakuvaa tästä maasta joka olisi vielä yli kymmenen vuoden jälkeen yhtä vahvasti hyvä. Viihdyttävää myös huomata että jossain välissä sitten edellisen albumin tekijät näyttävät siirtyneen värisarjoihin, mikä näyttää kyllä kovin kovin komealta. Toppen.

Ensimmäiset seikkailut sitten yllätyksettömästi kokoaa pakettiin Ornetten ensimmäiset seikkailut. Periaatteessa kirja on uudelleen painos kymmenen vuoden takaisesta ensimmäisestä albumista, johon esimerkiksi minä en ole koskaan päässyt käsiksi. Sinänsähän näiden kahden albumin välillä on hirveä kontrasti. Alkupään tuotanto on tietenkin hirvittävän rujoa, sekä piirtäjän että kirjoittajan toimesta, mutta kyllähän näissä ne tietyt siemenet jo itävät mukavasti. Uudemman tuotannon kautta faniksi koukuttuneena ei näissä välttämättä ole sitä samaa mitä uudemmissa on, mutta historiallisesti kiinnostavaa kamaa kylläkin.

Parasta suomalaista sarjakuvaa sanommä!

English summary:
Two collections of finnish comic Ornette Birks Makkonen, which tells us about a DJ and his adventures in the world of music. Other one collects the recent stories and other is a repress from their first collection, from all the way from 1995. I'm definitely a fan, the artist taught me one course of illustration and then I discovered this wonderful comic. Probably the best comic in Finland today, and still fresh after 13 years of production. Not many comics even worldwide with this type of high standard. Wonderful stuff.

Johanna Sinisano (toim.) - Verkon silmässä (Tammi)

Mulla on ollut vähän omalaatuinen suhde Johanna Sinisaloon. Joskus vuosia sitten ajautuessani ensimmäisen kerran oikeasti scifin pariin, luin sattumalta useampiakin hänen novellejaan... ja voisin ihan vakavalla naamalla väittää että Suklaalaput sai mut ihan oikeesti ekan kerran tajuamaan mistä scifissä oikein on kyse. (Samalla tavalla miten Grandmaster Flashin kuuleminen livenä sai mut tajuamaan mistä hiphopissa on kyse. Johanna Sinisalo on siis scifin Grandmaster Flash...) Peikkokirjasta en sitten kuitenkaan kaikkien kohonneiden odotusten jälkeen pitänyt laisinkaan, mutta kun se voitti sitten jotain palkintoja ja lähes poikkeuksetta kaikki ovat sitä hehkuttaneet nyt vuosia... niin jostain syystä mulla on mielikuva että olisin pitänyt siitä. Pitäisi varmaan lukea se uudestaan eikä vain mielikuvailla. Kalevalakirjasta taas en muista juuri mitään, joten kait se oli siis ihan okei.

Jollain tasolla, eli kaikilla tasoilla, en ollut ihan varma mitä tältä kirjalta odottaisin. Muistelin tämän saaneen huonoja arvosteluja ilmestyessään, mutta kun tarkistin kaikki löytyneet genrelehdet niin en löytänytkään yhtäkään huonoa arvostelua. Internet on kuitenkin jo sen verran vanha juttu, että olettaisi siitä löytyvän jo kiinnostaviakin näkökulmia. Ja onhan mukana tietenkin myös inhokkini Sofi Oksanen, joka on haastatteluiden perusteella ollut lähinnä, noh, rankka ja raju Me Naiset-akselilla.

Pakko myöntää että kokoelma starttaa ihan käsittämättömän huonosti. Kaksi ensimmäistä novellia, Riikka Ala-Harjan Aukio ja Laura Honkasalon Appelsiinin tuoksu, eivät oikeastaan kerro mitään uuttaa. Ei kait postimyyntivaimot tai nuoria tyttöjä metsästävät pedofiilit oikeasti ole kenenkään mielestä a) kiinnostavaa tai b) olleet mitenkään kurrantteja näkökulmia intenetiin enää vuosiin. Ala-Harjan novelli tuntui lähinnä pastissilta siitä Sinisalon peikkokirjan yhdestä sivujuonesta. Seuraava parikin oli täyttä kuraa.

Onneksi Jyrki J.J. Kasvi onnistui kertomaan ensimmäisenä edes jollain tasolla kiinnostavan tarinan, vaikkei hän sinänsä kirjoittajana kovinkaan kummoinen ole - tason nousu oli kuitenkin silminnähtävä... ja onneksi taso pysyi edes jotenkin aisoissa. Loppupään huonommat novellit oli ovelammin parempien väleissä joten niihin ei kiinnittänyt huomiota samalla tavalla kuin alkupään katastrofille. Ainoastaan Sofi Oksanen osoittautui kirjallisesti yhtä tylsäksi kuin mitä olin odotellutkin, tai ehkä se oli ironiaa huonoista internetseksifantasioista?

Hyvässä mielin jäivät mieleen Leena Krohnin novelli LD50, jossa oli ehkä yllättävin namecheck aikoihin. Ja itseasiassa kaikki loput novellit joita en aikaisemmin haukkunut. Vaikkakin muutamassa internet-elementit olivat lähinnä päälle liimatuilta, muutamassa ylipäänsäkin internet-tematiikka jäi muutamaan lauseeseen tai viittaukseen, joita ilmankin novellit olisivat toimineet hyvin.

Emmä myöskään kokenut, että tässä oltaisiin päästy mitenkään mainittavasti lähellekkään sitä verkon silmää, jota otsikossa lupailtiin. Muutamassa sentään katseltiin oikeaan suuntaan ja joku otti ehkä askeleita sinne päin, mutta osa meni niin pitkälle poskelle että tippuivat kasvoilta pois kokonaan. Ilmeisesti internet on vielä liian tuore asia... tai sitten kirjoittajat olivat vääriä. Lähimmäksi ns. pointtia osui Jyrki J.J. Kasvi, mikä ei hänen tietotekniikkataustansa tietäen hirveästi yllättänyt. Pointsit kotiin, Jykä!

Loppupeleissä jäi aika laimea maku. Jos rouva tahi neiti toimittajalla olisi ollut rohkeutta hylätä pari huonompaa novellia ja novellien järjestys kokoelmassa olisi ollut mietitympi, niin kyllähän tällä olisi plussalle päästy helposti. Tällaisenaan ei. Ottaisi päähän jos tästä olisi erehtynyt täyden hinnan maksamaan.

English summary:
Johanna Sinisalo is probably the most celebrated finnish science fiction writer (though you're not supposed to say that in loud). Her first novel won the most important finnish book prize and so on... some international success as well. This book is a short story collection she edited. The theme is supposedly internet, but oh gosh, most of the writers miss the mark by miles. Most of them have very little to do with internet and way too many of them are downright bad. Luckily enough of them do have some redeeming qualities to pull this collection up to the level in which it justifies the 5 euro price I got this from the sale. Man I'd be pissed if I had paid full price.

Kosmoskynä 1/06

Uh oh. Fanzine trilogia tuli näemmä vahingossa. Kosmoskynä siis tällä kertaa... joka tippui jo ajat sitten postista, mutta unohtui epämääräisten paperituotteiden kasaan ja löytyi vasta eilen uudestaan.

Tällä kertaa mukana on Risto Isomäen haastattelu (kuinka yllättävää), katsaus SF-vuoteen 2005 ja katsaus Iso-Britannian kirjoittajaelämään... ja ne normaalit muut osiot. Isomäen haastattelussa ei ollut mitään erikoista, mutta sinänsä ihan ymmärrettävää että häntä haastateltiin... Finlandia-ehdokas kuitenkin. SF-vuosikatsauksessa ei mitään erikoista, ok tyyppinen katsaus kuitenkin. SF-lehtiä lukevalle melkein kaikki asiat oli kuitenkin jo ennestään tuttuja. Kirjoittajaelämä-jutusta en muista enää mitään, joten ei se varmaan mitenkään hirvittävän maailmaa järkyttävä varmaankaan ollut.

Novellipuolella sitten tällä kertaa oli Maarit Heikkisen Kauneus on riittävää syy, joka tuli Nova 2005:ssa neljänneksi. Ilmeisesti kyseisen vuoden taso on ollut todella heikko, tai sitten tässä novellissa oli jotain mainittavan hienoa jota minä en kyennyt ymmärtämään. Voin vain toivoa, että kirjoittaja on nuori, koska tämä tuntui pahasti kesken kasvuisen kirjoittamalta. Meh, tylsää ja innotonta. Okei, lehti noin muuten.

English summary:
Oh dear, a trilogy of fanzine critiques. This time Kosmoskynä, which is published by the Science fiction writers of Finland. Okay issue this time, nothing earth shattering. Very boring and dull short story by Maarit Heikkinen, which came fourth in their competition last year... I can only wonder why. Risto Isomäki is interviewed in this as he was in the last Tähtivaeltaja aswell.

Legolas 2/06, Hobittilan sanomat 2/06

Nyt on nimi lehdessä, joten pitäisi varman lopettaa suurempi kritisointi kun kuitenkin ainakin periaatteessa pystyn tekemään asioille jo jotain. Mikäli joku ei siis ole jo ymmärtänyt, niin kuulun nykyään Legolaksen toimitukseen ja näillä näkymin olisi tarkoitus ensivuoden alusta ryhtyä taittamaan (eli siis fiinisti sanottuna Art Directoroimaan) kyseistä julkaisua.

Tätä numeroa tulikin pitkälti katseltua taittosilmällä, miettien mikä lähtee pois (about kaikki) ja mikä jää (eipä kait juuri mitään). Muuten sisällössä Marko Kivelän kokoama 50 merkittävintä fantasiakirjaa-lista jonka olisi suonut saavan vähän enemmän huomiota osakseen. Ainakaan vielä ei kukaan näytä vetäneen herneitä nenään listan sisällöstä... joka tosin oli hieman ennalta-arvattavaa sorttia. Onnekseni voin mainita, että olen lukenut vain pienen siivun listan kirjoista, takuulla olisin vielä vähemmän selväpäinen jos olisin kaikki niistä lukenut. Hurr.

Muuten ei kommentoitavaa. Ellan novellia en taida uskaltaa kommentoida kun kuitenkin iskee puukolla selkään hän jossain yhteydessä... ei se huono ollut ainakaan. Lupaava, vähän liian kiltti vielä. Parempaa kuin mitä mä kirjoitin Ellan iässä (17 kait). Ensi numeroon varmaan minäkin jo teen jotain.

Hobittilan Sanomista ei edelleenkään mitään positiivista sanottavaa ja negatiivisetkin on aina vaan samat.

English summary:
Two fanzines published by the finnish Tolkien society. Legolas focuses on fantasy in general and Hobittilan Sanomat is a newsletter for the members. I'm actually a member of the editorial team of Legolas, so can't really criticize it anymore (this is the first number I've worked on... or, well, this is the first number that's got my name on it. Not like I've actually done anything yet). I'll be the art director (sounds fancy, doesn't it?) of the magazine from the first issue of next year. Hobittilan sanomat is such a sad publication that I'm not really going to even bother talking about it. It really needs something to be done to it.

Tähtivaeltaja 2/06

Pitkästä aikaa postilaatikossa kolisi Tähtivaeltaja, ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää sadepäivää hyvän lehden seurassa.

Päälimmäisenä tällä kertaa on kakussa ymmärrettävästi Finncon, kunniavieraista taitaa olla kaikki tavalla tai toisella edustettuina. Suomen omalta Risto Isomäeltä on mukana haastattelu ja, umm, essee. Justina "kuka?" Robsonilta on haastattelu ja esittely. Jeff Vandermeeriltä ja Stepan Chapmanilta on novellit. Yay. Näistä lähinnä novellit rokkasivat minun maailmaani kovemmin, Robson vaikutti ihan okei kiinnostavalta, josko joku suomentaisi niin voisi katsella ehkä kirjallisenkin tuotannon suuntaan. Isomäki oli edelleen Iskomäki.

Muuten pitkästi esitellään joku mangajäbä jonka nimeä en jaksa tarkistaa, mutta artikkelista jäi lähinnä mieleen tissit ja väkivalta. Ja kirjoittajan tuskastuttavaa lähentelevä mangapurismi. Eipä paljon kiinnostanut kyllä millään tasolla, mutta kait pitää hymyillä ja väittää olevansa suvaitsevainen. Muualla lehdessä hämmennystä aiheutti Ilja Rautsin Serenity-arvostelu, joka oli niin monella tasolla väärässä että ei siitä saa edes huumoria. (Kolme tähteä? Wtf?)

Pienet miinukset painovirheistä (ja taittoteknisistä sellaisista, joita en ole ennen lehdestä rekisteröinyt), muuten taattua Tähtivaeltajaa. Ilmestyispä useammin.

English summary:
Okay, this is finnish SF-fanzine, THE finnish SF-fanzine if you mind. Much of this issue is dedicated to the upcoming Finncon convention, featuring articles or short stories from all the guests of honour. Also in the magazine: long frikkin' article of some boring old manga-dude (boobies and violence, isn't all manga like that?) and totally misguided review of Serenity. Otherwise excellent magazine, as usual.

Charlotte & Peter Fiell - Scandinavian Design (Taschen) ja Graphic Design Now (Taschen)

Koska internetin tilavuus on vain niin ja niin paljon, säästetään tällä kertaa sitä ja kommentoidaan kaksi kirjaa samalla kärpäsellä, kun sattui molemmilla vielä sopivasti olemaan samat kirjoittajat ja sama kustantaja.

Oikeastaan näistä kirjoista ei tarvitsisi taaskaan sanoa mitään, molempien kirjojen sisältö spoilataan aika tehokkaasti jo heti otsikossa. Scandinavian Designissa esitellän skandinaavista muotoilua ja Graphic Design Now'ssa graaffisen suunnitelun nykytilaa vuonna 2002. Molemmat kirjat valahtavat nätisti selailukirjallisuuden lokeroon, molemmissa on tekstiä vaikka ja kuinka, mutta kuvien takiahan näitä luetaan.

Skandiaavian muotoilusta linjataan tärkeimmät tekijät, painottaen tosin aika pitkälti tuonne "kulta-aikaan" vuosikymmenten taakse. Päälimmäiseksi jää mieleen lähinnä miten homogeenistä skandinavian (eli siis pohjoismaiden) muotoilu on ollut ja näyttäisi jatkavan olemista. Lähes kaikki suomalaiset näyttäisivät valmistuneen TAIKista, ruotsalaiset tekevän hommia IKEAlle ja tanskalaiset Fritz Hansenille. Eipä paljon yllätä.

Graafiska nyt:iä vaivaa pahasti sen ikä - vaikkei se ole kuin muutaman vuoden vanha. Monet esitellyistä tekijöistä ovat olleet sitä ns. kylmintä kuulia tuolloin pari vuotta sitten, mutta tämänpäivän kontekstissa ne näyttävät auttamattomasti jo vanhentuneilta. Jopa Peter Savillelta on onnistuttu löytämään kaikkein tylsimmät työt esiteltäviksi. Tarkemmin ajateltuna, onko Peter Saville ollut enää vuosiin mainittavan kurrantti? Noh, onneksi kirjassa on suurin osa jollain tasolla kiinnostavaa matskua, jolla voi tämän kirjan omistamista aina puolustella. Ei huono ostos siltikään, varsinkaan siihen hintaan.

Tuttua Taschenia, suositellaan ihmisille joita kiinnostaa. Jälkimmäinen kyllä hieman varauksella.

English summary:
Two more-or-less picture books from Taschen. The titles say pretty much all the there is to say about the content. Scandinavian Design features beautiful designs, though it focuses bit too much on the older stuff (from the 30's to the 60's), sure there's more good design being made in the Scandinavia currently? Graphic Design Now in other hand isn't being very 'now', it's very 2002 in fact. Goes to show basicly how fast the trends move in graphic design and, well, how important it is to stay departed from them. Enought interesting stuff inside though to make this worthwhile book (and it was frikken' cheap).

Nick Hornby - 31 biisiä (WSOY)

Sivistyksessäni on kaikkien muiden reikien lisäksi myös Nick Hornbyn muotoinen reikä, vaikka periaatteessa ainakin Uskollinen äänentoisto pitäisi olla luettu (ja nähty) jo pelkästään aihepiirin takia. Noh, aloitetaan paikkausliikkeet sitten tästä kirjasta kun sattui osumaan sopivasti eteeni taannoin.

Kirjan pointtihan on hyvin yksinkertainen: Hornby kirjoittaa esseitä rakastamistaan biiseistä. Tunnustuksellisen pop-fanin biisi valinnat ovat vähintäänkin kiinnostavia, listalla ei oikeastaan ole yhtäkään ilmiselvää klassikkobiisiä vaikkakin artisteissa on muutamia kanonisoituja "hyviä artisteja". Biitlesien ja ledtseppeliinien mukaan mahtuu kuitenkin jännitävämpiäkin valintoja, muunmuassa The Avalanches ja Nelly Furtado.

Sinänsähän harva essee kertoo nimenomaan kyseisestä biisistä, kunhan käyttävät niitä temaattisesti hyväkseen. Biisit antavat Hornbylle lähtökohdan kertoa milloin mistäkin, aina neitsyyden menettämisestä, autistiseen poikaansa ja, umm, kesken pois lähtemiseen. Kiinnostavia ajatuksia.

Sinänsähän tätä kirjaa lukieassa ei voi olla miettimättä mitä biisejä itse valitsisi tällaisessa tilanteessa. Pirun vaikeaa se on ainakin. Carcassin Heartwork nyt ainakin, Concord Dawnin Morning Light myös tietenkin... sitten menee jo vaikeammaksi. Varmaan jotain Enyalta... Björkiltä myös varmaan voisi löytää jotain. PMMP:n Matkalaulu olisi aika varma valinta myös. Hmm. Tuomas Salmelan Rymden Dub. High Contrastin Make It Tonight... Red Hot Chili Peppersiltä joku biisi, The Deep Kick? My Lovely Man? I Could Have Lied? Portishead/Massive Attack-akselilta varmaan jotain myös. DJ Shadow? Äh. Vaikea valita biisejä joihin olisi jonkinmoinen suhde, josta saisi vielä kirjoitettua edes jotain. Hatunnosto Hornbylle jo pelkästään kyvystä yrittää tällaista.

Hyvää kesälukemista tämä. Mukavasti meni helteinen kesäpäivä keinussa tämän kanssa.

English summary:
31 songs contains Hornby's essays about pop music. I didn't know Hornby that well before, but now I'm definitely checking atleast Hi Fidelity out. While reading this I really couldn't keep from thinking about which songs I'd choose in similiar situation. Damn, it's hard. Tip of my hat for Hornby for managing to make such chooses.

Robert Mankoff (toim.) - The Complete Cartoons of The New Yorker (Black Dog & Leventhal)

The New Yorker on lehti ameriikasta, josta tiedän tasan mitä luin äskön Wikipediasta, nimeen olin tosin törmännyt yhdessä jos toisessa yhteydessä ja se veti katseeni taannoin tähän kirjaan. Nimen lisäksi huomiota herätti lupaus noin miljoonasta sarjakuvasta kansien välissä.

Ikävä kyllä ihan miljoonaa sarjakuvaa ei kirjan sivuilta löytynyt, mutta mukana tulleilla cd:eiltä löytyi kaikki lehdessä julkaistut sarjakuvat (68647 kpl). Painettuna oli "vain" pari tuhatta, järjestettynä vuosikymmenittäin järjestyksen. Sarjakuvien, tai oikeastaan pilakuvien, väliin on sitten ripoteltu esseitä, niin lehden historiasta ja tekijöistä kuin tietyistä yleisistä teemoista sarjakuvista.

Tsiljardin sarjakuvan joukosta löytyy jos jotakin, paljon pään räjäyttävän hyvää kamaa ja paljon vähemmän hyvää ja joukko sarjakuvia jotka eivät auenneet laisinkaan. Sinänsä olisi toivonut osaan sarjakuvista jotain kontekstin poikasta, kun ihan just nyt ei ole 20-luvun tapahtumat tuoreessa muistissa. Boonuksena tietenkin näkee tuommoisen pilakuvasarjakuvan kehityksen, tai oikeastaan sen puutteen. Kovinkaan suurta muutosta ei mainitussa 80 vuodessa ei näytä tapahtuneen, enintään pientä regressiota, jos jotain.

Oikein mukavaa matskua tämä, vaikkei noita cd:eitä pystykkään täysipäinen ihminen selaamaan läpi. Älytön määrä. Ja onhan toi iso kirja tietty aika seksay hyllyssä tai pöydällä. Herättää takuulla kateutta naapureissa ja kylän miehissä.

English summary:
I really have no idea what type of magazine the New Yorker is, but I was still compelled to snatch this book up as I had the chance. Ass load of cartoons, some of them genious, some of them not so and quite a few that I really didn't get at all. Interesting read still.

Mike Conroy - 500 Comicbook Villains (Collins & Brown)

Viime kesänä jäi Akateemisen kesäalesta käteen Mike Conroyn 500 Comicbook Action Heroes-kirja, joka osoittautui mukavaksi pikku tietokirjaksi supersankareihin. Tämän kesän aleissa osui eteen saman kirjoittajan kirja superrikollisista, jota ei kyllä kehdannut ohittaa.

Kirjan nimihän spoilaa jo koko sisällön, joten ei siitä sen enempää. Vihollislistaa kuitenkin onneksi puhkotaan esseillä läheltä liippaavista aiheista (mm. ns. yellow perilistä), eikä kirja käy ihan niin yksitoikkoiseksi kuin mitä voisi olettaa. Täysin tässä ei kyllä onnistuta, jossain vaiheessa vain yksinkertaisesti alkaa tulla korvista öbskyyrit 40-luvun superrosmot.

Kirjan suurin ongelma oikeastaan lepääkin juuri tuossa: maailmasta ei selvästikään löydy tarpeeksi kiinnostavia tai merkittäviä superrosmoja... välillä mennään yli niin matalista aidoista että meillä päin niitä kutsutaan ojiksi. Varsinkin naispuolisista superroismoista näyttäisi olevan huutava pula, minkä takia listoille on päässyt kaiken maailman magmoja ja muita. Toisaalla emmä koe hirveen oleelliseksi että jokaikinen noin sadasta Crimson Dynamosta (punadynamoko se oli suomeksi?) listataan omana uniikkina tapauksenaan. Toisaalla monia tapauksia on jäänyt pois vaikka heihin viitataan muissa teksteissä (Masters of evil, Kauhuneloset, Elektra jne). Noh, olihan se tietty arvattavissa ettei kaikki tietenkään mahdu mukaan.

Ajatuksia herättävällä puolella oli kiinnostava huomio miten paljon enemmän Marvelilla tapahtuu siirtymää hyviksestä pahikseksi (ja vice versa) kuin DC:llä. En tunne DC:n tarjontaa juuri ollenkaan, joten oletan että tämä pitää paikkansa. Marvelillahan tuo on normaalia kuin, no, trikoiden vaihto.

Hyvää matskuu kyl kuitenkin, oiva lähde teos niihin ajankohtiin kun wikipedia ei ole käytettävissä. Kirja olisi kyllä tarvinnut vielä yhden lukukerran oikolukijalta - pienempiä ja isompia virheitä on löytyy vähän turhankin paljon. Pahimillaan ainakin Abomination oli listattu kahteen kertaan kirjassa samalla esittelyllä. Tsot tsot.

English summary:
The title says it all: an encyclopedia of supervillains. For it's kind a good effort and nice companion to the writer's earlier book about superheroes. Some very questionable choices here and there (hello Magma!) and very questionable omissions (hello Electra!). Could've used one more proof-reading as well.