Portti 1/2006

Vähän nurinkurisessa järjestyksessä mennään, mutta saimpahan tämänkin vihdoin haltuuni Finnconista. Portti jatkaa aina vaan tutuilla linjoilla, tällä kertaa hieman isommalla novelliannoksella. Which is nice.

Otetaan ne novellit sitten heti ensimmäiseksi puheeksi. Michael A. Burnsteinin hugo-finalistinovelli Päätöksiä (Decisions) oli, tuota noin, ihan kiva. Ei todellakaan mitään elämää suurempaa tai ikimuistoista kirjallisuutta, mutta jotain ihan kivoja elementtejä siellä. Ruotsin-ihme Bengt-Åke Crasin Viimeinen juna kotiin ei sekään mainittavasti ravistellut ainakaan mun elämääni, vaikkakin oli kivempi kuin tuo Burnstein. Anne Leinosen Toisinkainen oli sitten vaikeampi pala. Leinonen kirjoittaa pirun hyvin ja on yleensä onnistunut novelleissaan erinomaisesti, mutta tämä jätti minut hieman kylmäksi. Vakuuttava työnäyte ehkä noin Suomen kovimmalta novellistilta, mutta ei nyt oikein kosketellut mua oikeista kohdista. Tuomo Jäntin Aachenin aikakirjat oli sitten siellä toisessa päässä. Erinomaisen kiinnostava tarina, joka tosin olisi ehkä kaivannut vielä jonkin verran hiomista kimallellekseen kaikkein kirkkaimmin. Viimesenä sitten Boris Hurtan Puut kuin purjeet laivan josta pidin kovasti. Hurtta kirjoittaa yleensä erinomaisesti, ja niin myös nyt. Tämä tuntui pitkästä aikaa oikeasti hyvin suomalaiselta novellilta, oikea fiilis kaikinpuolin. Vähän tosin hämäsi ettei tuolla novellin nimellä ollut mitään tekemistä itse novellin kanssa, kunhan vain oli kiva sanaketju napattu tekstista.

Muuten lehdessä. Anto Leikola kertoo artikkelissaan ensimmäisestä suomalaisesta kauhuromaanista, joka ilmeisesti ei kuitenkaan ole hirvittävän pelottava. Periaatteessa kiinnostava juttu, jonka olisi voinut kertoa kiinnostavamminkin. M.G. Soikkeli kertoo jättiläisistä, Boris Hurtta kertoo jotain bibliografiakuivailua ja Harri Erkki avautuu fantasiasta ja ties mistä muusta kirjallisuudessa. Jälkimmäinen oli lähinnä myötähäpeää herättävä kiukkuinen purkaus, jonka julkaisemista en kyllä jaksa ymmärtää.

Jostain syystä tässä lehdessä alkoi suunnattomasti ärsyttämään Markku Sadelehdon leffa-arvostelut, jotka tuntuivat lähinnä kiukuttelulta. Ja Sadelehtokin oli väärässä Serenityn suhteen. Muuten muu sisältö sitä tuttua. Ensi kertaan.

English summary:
Portti again. Probably only thing that has any importance to anybody outside Finland is the translation of Michael A. Burnstein's short story Decisisions. Eventhough it was a Hugo nominee, I really didn't care much for it. Interesting ideas, but just very very boring. There's loads of finnish writers capable of writing better than this. Otherwise, an okay issue.

Margurite Yourcenar - Alexis - Turhan taistelun kuvaus (Like)

Ohhoijaa, mitäköhän tästäkin osaisi mennä sanomaan. Pitkästä aikaa tuli näemmä luettua kirja josta ei voi sanoa pitäneensä... ja vielä Likeltä sellainen. Hyvin harvinaista.

Alexis on ilmeisesti homoseksuaali nuorukainen, joka hylkää perheensä antautuakseen intohimoillensa. Tämä kirja on hänen kirjeensä selittääkseen tekojaan. Siinä olikin about kaikki mitä mulle jäi käteen tästä kirjasta.

Periaattessa Yourcenar kirjoittaa hyvin, eikä kerronnallisesti kirjassa ole oikeastaan mitään vikaa, mutta jotenkin vaan ei toimi. Oikeastaan kirjan ongelma on sen ikä, vaikka kyseessä onkin klassikko, niin se ei ole vanhentunut kovinkaan nätisti. Resonoidakseen jotenkin nyky-yhteiskunnan kanssa kirjan pitäisi... olla jotakin muuta. Tällaisenään se on liian peitelty ja liian vähän vihjaileva tuntuakseen kovinkaan kurrantilta. Merkittävä ja kiinnostava teos varmaankin ilmestyessään, mutta ei vaan mainittavasti säteile näin kyynisen nykylukijan aivokuoressa.

Ei huono kirja, mutta pahasti ajan hampaan jäytämä. Liepeen lyhyen esittelyn perusteella Yourcenar itse vaikuttaa kiinnostavammalta kuin tämä kirja oli - mainittava toki että ilmeisesti Alexis on enemmän tai vähemmän omaelämänkerrallinen.

Yourcenarin Hadrianuksesta kertovaa kirjaa on näemmä kehuttu, joten ehken laita vielä hattua naulaan hänen kohdaltaan. Tsekattaneen se ulos, josko siitä aiheesta olisi saatu irti jotain kiinnostavampaa.

English summary:
Marguerite Yourcenar's Alexis is a story of young man succumbing in to his homosexual desires. Too bad that last sentece was more exciting than this book was. Per se, this book isn't bad or bland, but just very dated. Nothing in this really resonates in our times (the book was written in the 20's), so the whole book just felt very... I dunno... useless. Classic or not, this one hasn't really aged well.

Jukka Nieminen - Salaseurojen aika 1775-1839 (Pilot)

Ah. Salaliittoteorioita. Mikäs sen mukavampaa, kuin vanha kunnon höyrypäinen paranoia.

Tällä kertaa salaliittoja kaivetaan esiin siis Suomesta, mikä tekee kamasta virstan verran omakohtaisempaa. Nieminen kahlaa läpi oleelliset Suomessa toimineet salaseurat ja niiden toiminnan oleellisimmat tulokset. Kaikki tämä tietenkin täysin vailla lähdeviitteitä tai todisteita, koska, silleen, tiiättekste, eihän salaseurojen toimintaa voi tietenkään todista mitenkään kun ne on salaseuroja. Ilmeisesti ainakin osa materiaalista on lainattu muiden kirjoittajien töistä, mutta niillä ei olekaan niin väliä, kiinnostavinta matskua ovat kuitenkin Niemisen ilmeisesti omat teoriat.

Niemisen kiinnostus kohdistuu jostain syystä Tampereeseen, joka on ilmeisesti ollut täysin vapaamuurareiden käsissä koko olemassa olonsa. Tästä tietenkin parhaana esimerkkinä Tampereen alkuperäinen vaakuna, joka on niin täynnä vapaamuurarisymboliikkaa, että Dan Brown kirjoittaisi siitä ainakin trilogian. Puhumattakaan Tampereen asemakaavaan piilotetusta pentagrammista, joka on kyllä niin typerryttävää luettavaa että vaikea on uskoa todeksi. Pentagrammia on myös vaikea uskoa todeksi sen perusteella ettei sille näytä olevan mitään oiketa todisteita. Mutta hyvä juttu se on silti!

Täydellistä lukukokemusta hieman haittaa ettei Nieminen ole selvästikkään aivan tarpeeksi höyrypäinen ollakseen täysin ulalla, ja ajoittain tulee mielikuva ettei hän ole myöskään täysin tosissaan juttujensa kanssa. Sääli, sillä tämä voisi muuten olla ihan klassikko matskua. Ehkä ensikerralla sitten.

Suositellaan kaikille hourupäisten salaliittojen ystäville. (Pakko huomauttaa, että näiden kahden viikon aikana kun ostin kirjan on internetiin ilmestynyt huomattavasti enemmän keskustelua siitä. Selvästi vapaamuurarit pyrkivät peittelemään totuutta. Kannattaa tsekata ainakin tämä, jossa ilmeisesti Nieminen otetaan vakavissaan. Hottia.)

Samalta kustantajalta kuin tämä klassikko.

English summary:
Conspiracy theories of secret societies secretly ruling Finland. The writer doesn't really bother with stating anything to proof his theories (which might have been lifted from other authors), so in the end this book is just an entertaining collection of astounding leaps of logic. Funny stuff. Recommended.

Avaruuden korkeajännityssarja I & II (Egmont)

Finncon-raportoinnin yhteydessä taisin mainita tsiigailleeni Avaruuden korkeajännitys-paneelin ja diggaileeni menosta ainakin sen verran että sijoitin kyseisen sarjakuvan uudelleen julkaisuihin useita euroja. Noh, ensimmäinen on nytten luettu joten jotain epämääräistä ajatusvirtaa seurannee.

Muistan joskus pikkunaskalina että isobroidilla oli kyseisiä sarjakuvia joku pari ja katselleeni aina peloissani kantta jossa oli pelottavia jättiläishämähäkkejä. Eihän sitä uskaltanut koskaan lukea, sen kuin tiirailtiin kantta sohvan takaa piilosta vähän. Itsestään selvää tietenkin on, että pyysin veljeä kaivamaan jostain kätköistään mulle. Unettomia öitä tulossa varmaankin tulevaisuudessa.

Molemmat pokkarit luettuani on pakko myöntää, että ihan käsittämättömän hyvää paskaa on kyseessä. Paino sanoilla hyvää ja paskaa, jälkimmäistä selittääkseni sanottakoon että nämä tarinat ovat niin älyvapaata kohellusta että tekee hyvää lukea. Seikkailujen juonet ovat täynnä toinen toistaan älyttömämpiä oivalluksia ja scifi-ideoita, ja luonnollisesti tukkirekan kokoisia reikiä. Sekös vanhaa b-leffa-fania lämmittää sydän pohjasta.

Pokkareissa seikkailevat nokkelasti nimetyt herrasmiehet Rick Random ja Jet-Ace Logan. Ensimmäinen on käsittääkseni jonkinmoinen herrasmies agentti, joka odotetusti pelastaa kauniita neitosia milloin minkäkin pinteen pulasta. Jälkimmäinen on lentäjä-ässä, joka pelastaa huomattavasti vähemmän kauniita neitosia, mutta toisaalta lentää huomattavasti enemmän avaruusaluksella. Sanomattakin lienee selvää, että Jet-Ace on kolme kertaa kovempi kuin Rick Random, ja Jet-Acen seikkailut näin näppituntumalla ovat kivempaa luettavaa kuin Rickin.

Rickin ja Jet-Acen seikkailuiden lisäksi kirjoissa on Moog Konttisen kirjoittamia (lyhyitä) artikkeleita aiheesta, jotka eivät kyllä olleet mahdottoman hyviä. Konttisen teksti oli paikoitellen kovin sekavaa, eikä aina hirvittävän kiinnostavaa, punakynälle olisi ollut käyttöä kyllä. Jälkimmäisessä pokkarissa oli vielä boonuksena Suomen vastaisku brittien urhoille, eli Valentin Kalvan Rocket Reynolds. Epäilen Kalvan olevan salanimi.

All in all, hauskaa kamaa vaikkakin periaatteessa ihan hirveetä soopaa.

English summary:
Two collections of british scifi-comics from the 50's, namely adventures of Rick Random and Jet-Ace Logan. Tons of action, space ships, weird aliens, beautiful women and, well, did I mention very retarded stories with loads of plot holes? Hard to see how these stories can have been taken seriously ever or why in heavens name these have been translated to finnish in the first place, but damn these things are funny. Retarded, but funny as hell.