Urpo Kovala & Tuija Saresma (toim.) - Kulttikirja (SKS)

Jossain yhteydessä jo aikaisemmin kuvailin tätä kirjaa että "kultti niinku Star Trek, ei niinkuin skientologia." Kirja kertoo siis kulttimaisesta fanituksesta, noin yleensä ja esimerkkeillen paristakin eri asiasta. En kyllä ihan kyllä niinkuin hyväksy kultti-sanan käyttöä tässä yhteydessä kuvaamaan niitä faneja. Siis onhan joku Star Trek kulttisarja, mutta ei kai kukaan voi oikeasti rinnastaa sen faneja nyt esim tohon mainituun scifi-uskontoon. Taino, huono esimerkki. Mut pointin varmaan joku tuosta tajusi.

Kirjassa itsessään tarkastellaan kult^H^H^H^Hfani-ilmiötä mm. Tori Amoksen, Evertonin (joka on kai joku lätkäjengi) ja mainitun Star Trekin kannalta. Ja Xenan ja roolipelien. Niissä artikkeleissa ei sinänsä ole mitään mainittavaa vikaa, tosin Frans Mäyrän roolipeliartikkeli pyrki ehkä vähän liikaa teoretisoimaan ja glorifioimaan sitä että hikiset nörtit murjottaa lauantai-iltansa kellarissa ja juovat kolaa. Pliis, miks niinku pitää yrittää tehdä teinipoikien eskapismifantasioista jotain muuta kuin mitä ne on? Niinku vailla mitään kritiikkiä itseään kohtaan. Onneksi artikkeli on sentään pari vuotta vanha, joten siinä ei retardeilla "eloroolipeli"-termillä, joten se on sentään sen puolella.

Muutoin kirjassa en ihan käsmännyt Helena Sederholmin Camp-artikkelia. Ensinnäkään en oikein ymmärtänyt mitään yhteyttä sen ja muun kirjan materiaalin välillä (poislukien että onhan Xena aikamoista camppia), ja toisaalla mua hämäs ihan älyttömästi Sederholmin "camp on sisäsyntyistä homoseksuaalien keskuudessa"-läppä, jonka varaan hänen artikkelinsa perustui. Niinku mitä helvettiä? Ei näin, ei todellakaan näin.

Mutta ilmiselvistä tyhmyyksistään huolimatta tämä oli ihan nautittava kirjanen noin niinku johdatuksena faniuteen.

English summary:
Bunch of scientifical articles generally relating to cults. Cults as in Star Trek and not like Scientology. Most of the articles are interesting looks in to the fandom, while a couple are not so. Enjoyable book still.

Tapani Rytöhonka - Jo aamulla sataa (Nastamuumio)

Mä en tiedä kuka Tapani Rytöhonka on, eikä kyllä tämän "kirjan" jälkeen hirveästi kiinnostakaan. Ja koska tämä "kirja" on vain 60 sivua pitkä, en mä koe että tästä kannattaa kovinkaan pitkästi kirjoittaa. "Kirja" tosiaan lainausmerkeissä, koska ei tämä ole oikeasti kuin novelli joka on painettu kirjaksi.

Sisällöllisesti tästä kirjasta ei oikein voi sanoa kummoistakaan. Novellissa ei tapahdu kummoistakaan enkä mä jaksa edes välittää. Enemmänkin voisi dumata graafista ulkoasua, mutta sekin tapahtuu yhdessä lauseessa: liian iso leipisteksti. Oikeasti ärsytti lukea tätä kun tekstikoko oli niin suuri. Ärrin murrin.

Ei kivaa.

English summary:
I have no idea who this writer is, and I really don't even care. This isn't a novel, this is just a (bad) shortstory printed as a book. Not good.

Lari Kotilainen & Annukka Varteva (toim.) - Maailman vaikein kieli (SKS)

Maailman vaikein kieli, mikä muu se voisi olla kuin suomi? Silleen, mä en ainakaan raiskaa mitään kieltä yhtä paljon kuin tätä. Ja senkös takia tätä kieltä on niin helppo rakastaa. Vaikea ja monimutkainen eikä kukaan ymmärrä sitä. Son rakkautta beibe, rakkautta niinku prinsessahäät ja tyllikangas. Vaalenpunaisia koristenauhoja ja jotain sellasia pitsijuttuja ja sit se prinsessahäämarssi. Ooh ja iih.

Niin tosiaan se kirja. Eli tää kirja. Kokoelma suomenkielen tutkijoiden kielipakinoista, jotka on käsittääkseni julkaistu jommassa kummassa iltapäivälehdistämme. Heh, voisi jo melkein nyt paljastaa nämä pakinat ovat takuulla ainut lukemisen arvoinen asia mitä kyseissä lehdessä on koskaan julkaistu. Taino, jommassa kummassa lehdessä oli joku ihan hyvä sarjakuva. Ja horoskoopit tietty. Raur.

Ja taas mentiin sivupoluille. Tämä on oikein mukava kokoelma kirjoituksia kielestä. Olin loppujen lopuksi yllättynyt miten rentoutuneesti nämä tutkijat suhtautuvat omaan työhönsä ja ennenkaikkea kieleen. Kerrankin jengi oikeesti tajuaa että kieli on elävä ja sen pitää antaa elää vapaasti. Jos miljoona teinityttöä puhuu ässän nenäänsä niin ei ne voi olla väärässä. Jos vantaalainen medianomisti ei osaa kirjoittaa oikein, niin ei se voi olla väärässä. Vaan niinku yhteiskunta joka yrittää painostaa erilaisuuden ulos itsestään! Ja niinku ärrin murrin.

Eli joo, hyvä kirja. Lopetan tämän suosiolla vielä kun ymmärrän edes puolet mitä kirjoitan. Lukekaa.

English summary:
Finnish language has been called the hardest language in the world. Could as well be true, finnish is quite different atleast. This book is a collection of short writings on finnish language by scholars. Really interesting read. I'd recommend it but, you know, it's in finnish.

Pentti Kirstilä - Varo, kulta, varo (Loisto)

Kirjan alaotsikkona on Pieniä sovinnollisia tarinoita. En osaa sanoa mitä tuolla haetaan, sillä en ihan välttis käsitä näitä tarinoita sovinnollisiksi, pieninä ne voi kyllä nähdä. Novelleista on siis kysymys. Pentti Kirstilä on niinku se kirjoittaja.

Kirstilän kirja on siis kokoelma novelleja, joista, tuota, emmä tiedä. Kokoelman aloittaa noin kuuden yhteenlimittyvän novellin sarja, jota en ihan kyllä kätsännyt. Tietyt elementit toistuivat novellista toiseen ja kovasti arvon kirjailija oli salamyhkäinen, mutta lopussa mä en ainakaan osannut liittää novelleja toisiinsa kokonaisuudeksi. Eikä toisaalta myöskään jaksanut kiinnostua tarpeeksi lukeakseni novellit uudestaan ja pohtiakseni asiaa enempää.

Loput seitsämän novellia ovat onneksi itsenäisiä teoksia, vaikka ovatkin kahden epämääräisehkön otsikon alle koottuja. Nämä novellit olivat aloitusnovelleja huomattavasti kiinnostavampia ja toimivampia, muutamaa teksteistä voisi ihan oikeasti kutsua jo hyväksi. Pari perinteisempää rikosjuttua tosin olivat loppupeleissä simppelimpiä ja muistuttivat lähinnä siitä miksen yleensä välitä rikoskirjallisuudesta. Not my thang, niinku englanninkieliset sanoisivat väärin.

Tämä kirja tuli joskus napattua matkaani jostain alelaarista sen enempää asiaan tutustumatta, ja lukeminenkin tuli aloitettua ilman sen kummempia taustatutkimuksia - edes takakantta en tainnut lukea. En siis tiennyt mitä tältä pitäisi odottaa, ja näin jälkikäteen ajatellen se oli vain hyvä asia. Jos olisin tiennyt Kirstilän olevan dekkarikirjailija, niin olisin takuulla lukenut näitä novelleja eri mielellä ja erilaisin odotuksin. Nyt oikeasti sai yllättyä tekstien käänteistä kun ei tiennyt odottaa novelleilta mitään. Kai tää nyt sitten tarkoittaa etten voi enää koskaan lukea Kirstilältä mitään muuta? Eipä surettaisi.

English summary:
Collection of short stories from a finnish crime novelist. Aaaand that's about how exciting this gets. Some good stories here, but a couple just remind me of why I really don't care for this sort of literature. Too something or another.

Phil Baines & Andrew Haslam - Type & Typography (Laurence King)

Tuolla aikaisemmin pelottelin, että tulossa olisi vielä lisääkin typografiakirjallisuutta. Ja nyt niinku ne pelottelut käyvät toteen. Typografiasta tarpeeksi saanet voivat sulkea silmänsä ja suksia kuuseen, sillä eihän kukaan voi kyllästyä typografiaan. <3<3<3

Tietty jos haluaisi olla ilkeä ja paha niin aloittaisin tämän tekstin sanomalla että tämän kirjan avulla typografiaan voisi kyllä kyllästyä. Mutta mähän olen tunnetusti kiltti, joten en sano sellaista, vaan sanon että tämä kirja on aika, umm, jännittävä kokonaisuus. En ole ihan varma mitä tarkoitan jännittävällä, mutta yritän parhaani mukaan pukea tunteitani sanoiksi tässä näin seuraavaksi. Tai itseasiassa taidan sittenkin ensin vähän kertoa että mistä tässä kirjassa on kyse, ja sitten vasta pukea tunteita sanoiksi.

Luulen, että tämän kirjan ajatuksena on ollut alunperin koota yksien kansien typografiainformaatiota mahdollisimman laajalla otoksella. Tai siis saada yksiin kansiin kaikki mahdolliset typografian aspektit. Ei käy kieltäminen etteikö hanke olisi kunnianhimoinen, mutta kun kirja vähän niinku kaatuu niinku just siihen niinku. Kirjassa on niin paljon matskua, että tulee sellainen tunne lukiessa ettei se kerro oikein mistään. Kaiken lisäksi kirjaan on tosiaan ahdettu tietoa läheltä ja aika kaukaakin liippaavista aiheista, joiden oleellisuutta voi vain ihmetellä. Niinkuin nyt esimerkiksi liikkuvasta typografiasta puhuttaessa selitetään pitkästi ja hartaasti kuvakulmia ja valaistusta ja ties mitä. Puhumattakaan niistä kommunikaatioteoretisoinneista siellä historiaosuudessa. En tajua.

Ihan susi kirja ei nyt tietenkään ole, mutta kovinkaan kauniisti se ei monestikkaan kimaltele. Peruskama on ihan pätevästi kerrottu, mutta samat asiat saa monesta muustakin kirjasta paljon helpommin. Ehkä suurin ongelma kuitenkin kirjassa on sen käsittämättömän vaikea selkoinen kieli, paikoitellen minulla ei ollut mitään käsitystä mistä tekstissä oli kyse. Vähän liiankin kielellistä fiinistelyä siis.

Niin. Emmä tiiä. Ei hirveen hyvä. Jotain ihan hyviä esimerkkejä, mutta emmä tiedä kannattaako niiden takia vaivautua. Kelvannee varmaan silloin kuin mitään muuta ei ole saatavilla.

English summary:
This just isn't a very good book. Way too much extra information that has very little to do with anything and the text is way too confusing. At times I had no idea what the text was supposed to mean, and I do consider myself as being quite proficient in english. Some of the basic things are explained satisfactorily, but in the end this book just doesn't cut it. There's better one's in the market than this.

Juliana Harkki - Harkittu tyyli (Image)

Aina välillä joutuu ihan rehellisesti myöntämään olevansa mainonnan uhri. Ja tämä on niitä kertoja. Image-lehti lupasi tilaajalle kaupan päälle tätä kirjaa, joten en voinut olla tilaamatta. Dämn, tämän myötä olen ilmeisesti myös tunnustuksellinen Imagen tilaaja...

Enivei, tämä kirja on kokoelma Juliana Harkin Imageen tekemän tyylipalstan sisällöstä. Palstalle on aina kuvattu ja haastateltu viisi ihmistä mitä erilaisimmilta elämän aloilta. Niinkun nudisteista nörttityttöihin ja mormoneista miesmalleihin. Huvittavasta lähtökohdastaan huolimatta tyylipalsta yllättävän vailla ironiaa, kaikkien haastateltavien tyyli otetaan yhtälaisella vakavuudella ja kuunnellaan mitän kullakin on sanottavaa.

Itse kirjasta on vaikea sanoa oikein mitään. Mukavaa selattavaa ja mukavia kuvia. Siinä se. Jos mainittu Imagen tyylipalsta herättää jonkinlaisia tunteita niin herättää tämäkin.

English summary:
Collection of style columns from finnish magazine Image. Pictures of people from vastly different areas of life, from mormons to geek girls and from nudists to male models. Somewhat interesting, nice pictures.

LD50 - Lethal Dose (2003)

Sanotaan se tärkein heti ensimmäisenä: kyllä, Spice Girlsin Mel B näyttelee tässä leffassa. Ja ihan okei näytteleekin, tosin eipä rooli hirvittäviä näyttelijänlahjoja vaadikkaan, mutta eipä toisaalla missään vaiheessa hänen mukanaolonsa häiritse.

Nyt kun kaikkein oleellisin on saatu alta pois, niin voi varmaan sanoa jotain itse leffasta. Umm, joo. Kasa eläinoikeusaktivisteja lähtee pelastamaan kaveriaan mystisestä laboratoriosta. Ja sit niinku tapahtuu asioita. Kauhuleffa asioita. Verta ja niinku kirkumista ja välkkyviä valoja, ja tuota, juonenkäänteitä maybbe. Jossain määrin tää tuntuu 28 päivää myöhemminnin alulta - melkein voisi epäillä että siitä on lainatttu ainakin alkuidea, sattuneista syistä.

Leffaa jos pitäisi lähteä arvottamaan, ja varmaan pitää, niin sanotaan että se oli ok. Mitään ihan hirvittävää vikaa ei näkynyt, mitä nyt silleen erinäisiä tyhmyyksiä juonessa, mutta mitään käsittämättömän vakavaa ei ollut nähtävillä. Ja ei kait kukaan nyt edes oleta että halvassa kauhuleffassa olisi ei-tyhmä juoni? Tyhmien juonien takiahan niitä katsotaan. Leffan keskikohdalla tunnelmaa luotiin jo ihan kivasti, vähän jo hiipi pelästymisen alkuja puseroon. Lopussa tosin leffa sortui omaan näppäryyteensä, tai siis leffa yritti olla näppärä vähän huonoin tuloksin.

Aikasta geneerinen kauhupätkä, jolle voi antaa ihan pieniä plussia brittiläisyydestä. Näyttelijät eivät olleet ihan yhtä selvästi typecastattyjä (onko tälle joko suomennos?) kuin amerikkalaisissa pätkissä, ja musiikki oli vähemmän geneeristä leffasoundträkkk höttöä. Itseasiassa jälkimmäisestä voisi antaa jo vähän isomman plussan.

Ei huono, ei hyvä. Annoin IMDBssä vitosen. (Blogin 100. viesti muuten tämä. Woohoo.)

English summary:
Yeah. Mel B of Spice Girls acts in this movie, and is not bad at all in that. Apart from that this is quite generic cheap horror flick, that gets a couple of small plusses from being british. For some reason british movies seem to in general have somewhat more interesting soundtracks than american movies. Funny that.

Spin 1/06

Spin, Suomen vanhin SF-lehti. Spin, jolla ei ole mitään tekemistä sen ulkomaalaisen musiikkilehden kanssa. Spin, jonka lukemisen lopetin muutama vuosi sitten tason romahduttua vähän turhankin paljon päätoimittajavaihdoksessa. Spin, jonka uusin (?) numero jäi kuitenkin vaihteeksi käteen Akateemisesta, kun näytti nopealla selauksella oikein mukavalta. Eli joo, paluu vanhan tutun luokse.

Spin tosiaan näyttää jälleen lukemisen arvoiselta lehdeltä ja ennen niin kamala taittokin näyttäisi löytäneen linjansa. Tosin leipisfonttina on edelleen arial, mikä on ns. never-forgive action. Jälki näyttäisi olevan jälleen kivasti nostanut kuitenkin tasoaan, joten eiköhän tämä mene ainakin sillontällöiseen lukemiseen.

Sisällöstä sitten. Suurimman palan lehden kakusta saa Turun saiönsfiktion seuran historiikki, joka on sinänsä kiinnostavaa luettavaa. Suomen vanhin kyseisenlainen seura kuitenkin ovat he. Suomalaisen fandomin kehityskaari nähtävillä jne jne.

Novelleina lehdessä patsastelee Petri Laineen Les Morts Dansant ja Christopher Stiresin Tappava kuu. Laineen novelli on ihan mukavaa merirosvokauhuilua, vaikkakaan kovinkaan uusilla urilla kuljekkaan. Etenee kivasti ja sen sellaista. Vähän on sellainen kutina muuten että vielä jokunen vuosi sitten Petri Laineen novellit oli paljon parempia kuin nämä viimeaikoina lukemani. Vai olenkohan vain sattunut jämien lähteille. Christopher Stiresin novelli oli sitten niin kamalaa ihmissusikauhua, että pelotti lähinnä omien hermojen puolesta. En ihan käspää että miks näin huonoja novelleja pitää erikseen kääntää ulkomailta, yhtä kamalia löytyy kyllä kotimaastakin. Ei näin.

Muuten mukavaa sisältöä. Serenityn arvostelija ei muistaakseni tässä lehdessä ollut ihan yhtä pihalla kuin muutamassa muussa lehdessä.

English summary:
Finnish fanzine wagon continues to tumble along. This time Spin, which is the oldest finnish SF-magazine. I stopped reading the magazine a couple of years ago, as the quality of the 'zine went horribly down hill with the change of editor-in-chief. Luckily the quality seems to have gotten a nice boost, and even the layout of the magazine is looking passable. Though arial is still horrible choice for bodytext. Enjoyable read still, eventhough Christopher Stires' short story was horribly bad.

Marie Antoinette (2006)

Sofia Coppolan n. kolmas elokuva on kuin karkkia. Maistuu ja näyttää hyvältä, mutta kait jälkeenpäin jää vähän tyhjä olo. En kuitenkaan tarkoita tuota edellistä mitenkään pahalla, kaikkihan välillä tykkää syödä karkkia niin että napa napsuu. Pitää vaan muistaa tankata tarvittavat ravintoaineet muista lähteistä.

Koska tästä leffasta on puhuttu viimeaikoina enemmän kuin tarpeeksi, niin jätän arvioimatta elokuvan arvoa vasten elokuvataiteen suuria linjavetoja. Sellaisia arvotuksia voi lukea vaikka Helsingin Sanomien Nyt-liitteen arviosta, joka oli aika hyvin on point. Hus sinne siis, tämä arvottaminen jatkuu sekavalla ramblayksella epäoleellisista asioista jotka kiinnittivät huomioni elokuvan aikana.

1) OMFG, Aphex Twinin Jynweythek Ylow heti leffan alkumetreillä. Täydellinen valinta biisiksi siihen kohtaan ja älytön inside vitsi ihmisille jotka ei tunnista biisiä ja osaa laittaa sitä oikeaan kontekstiinsa. Iho oli niin kananlihalla että meinasin alkaa kotkottamaan. Oli pakko ladata koko Drukqs-albumi samantien multimediasoittimelle pitkästä aikaa tarkempaa syyniä varten. Hiano levy.

2) Ne lenkkarit. Joojoo, on ne siellä. Big deal. Sopivat kohtaukseen hienosti ja alleviivaavat meininkiä kivasti. Ei niistä nyt kuitenkaan ihan niin hirveetä meteliä tartte kyllä pitää. Kiittimoi.

3) Hmm. Ei mulla tainnutkaan olla kolmatta kohtaa enää. Outoa. Vaikka pidin leffasta niin silti jäi mukamas vain kaksi asiaa mieleen. Sangen kummallista. Eikun prkl,

4) Kirsten Dunstista piti sanomani, että kyllä se plikka osaa näytellä kun sille päälle sattuu. Onhan se tietty aika kiltti, ja vähän ehkä silleen Kirsten Dunst kaikissa rooleissaan, mutta voisin ihan oikeesti käydä väittämään että oikeiden leffojen osuessa kohdalle siitä tytsystä tullaan kyllä kuulemaan tulevaisuudessa isoja asioita. Aavistus sellaista aikuisen naisen charmia vielä tarvittaessa peliin, niin annan Naomi Wattsille kenkää sydänmeni valittuna.

5) No, vitosta mulla ei ainakaan varmaan ollut enää, joten liikutaan listauksesta eteenpäin loppukaneetteihin.

Ja loppukaneetissa suositellaan leffaa ihmisille jotka ovat diggailleet Coppolan aikaisempia duuneja. Jos ei lämmennyt Lost in Translationille niin ei takuulla lämpene tällekkään. Parhaat tietty lämpee ja tyhmikset on tyhmiksiä eikä lämpee parhaudelle. Hyi teitä.

English summary:
This movie is like candy. So sweet and wonderful that you just want to eat all of it in one sitting, but might be a little bit bad for you in the long run. But everybody just loves candy! So, yeah, wonderful movie. If you liked Lost in Translation, you'll like this too. If you didn't, then you're a stupid doodoohead, boo.

Jari Parantainen - Sissimarkkinointi (Talentum)

Markkinointikirjallisuutta näin välistä, hyvälle alulle päässyt fanilehtikimara jatkunee myöhemmin vasta myöhemmin.

Jos lähtisi näin suoralta kädeltä väittämään sissimarkkinointia markkinoinnin kuumimmaksi kuumuudeksi sitten internetin, niin olisin varmaankin väärässä ja ainakin puoli vuotta ajasta jäljessä. Joten en väitä mitään, mutta myönnän sissimarkkinoinnin kiinnostavuuden. Koska olen kuitenkin laiska, niin jätän termin selittämisen wikipedian massojen harteille. Käykää tutustumassa sieltä perusideoihin, niin mun ei tartte niinku.

Parantaisen kirja on käsittääkseni ensimmäisiä suomalaisia aiheen kirjoja, vaikkakin termi on ollut mestoilla jo toistakymmentä vuotta. Miksi näin on, en tiedä, enkä oikeastaan tiedä onko Parantaisen kirja hirvittävän oleellinen teos. Tai siis tietenkin on, nythän viimeistään jokaikinen markkinoija tietää mitä on sissimarkkinointi ja mihin sitä käytetään. Jäädään odottelemaan mitä kauneuksia on luvassa.

Lukijana jäi kirjasta vähän hämmentynyt olo. Toisaalla jälkimmäinen puolikas kirjasta ei oikeastaan käsittele sissimarkkinointia laisinkaan, vaan yrityksen markkinointia - varsinkin tuotteistamista - yleisemmin. Sanomattakin lienee että ilmeisesti Parantainen on jonkinmoinen tuotteistamisguru. Kirjan olisikin voinut ihan hyvällä mielin jakaa kahtia, tai ainakin fiilata otsikon sisältämään molemmat teoksen sisällöt. Toisessa kädessä sitten hämmentää tekstin välissä vilisevät lainaukset muista teoksista... joita on ihan oikeasti aika paljon. Joku arvostelija jossain lehdessä letkauttikin Parantaisen kirjoittaneen kirjansa lähinnä copypastella. Tihihi, tarkkanäköistä. Onneksi sentään lainaukset ovat oikeasti tarpeellisia, mutta oikeat kirjailijat kai yleensä kirjoittavat lainaukset edes jotenkin auki omaan tekstiinsä.

Piti tässä välissä kertoa jostain hauskoista sissitempauksista, mutta en enää muista yhtäkään ulkoa. Että näin tällä kertaa. Hyviä ne varmaan silti oli.

Yllä olevasta huolimatta kirja on positiivinen kokemus. Se on helppo- ja nopealukuinen ja teksti soljuu oikein mukavasti eteenpäin. Aivan hirvittävän syvällisyyksiin ei mennä, joten kirja onkin lähinnä kiva pikku välipala matkalla kohti uusia haasteita. Ei huono, mutta ei mua harmita etten tullut koskaan tätä ostaneeksi, vaan lainasin kirjastosta. Suositellaan kyseisenlaista toiminta mallia siis muillekkin.

Kirjaa kait markkinointiin jollain sissikampanjalla sillon joskus ilmestyessään, mutta kuka niin vanhoja enää jaksaa muistella.

English summary:
Book about guerilla marketing. Check out the link in the finnish section if you have no idea what guerilla marketing is. Umm, yeah. Interesting concept, some really good campaigns, hopefully it won't get overused in Finland now that this book's been published. God, I hope not.

Alienisti: The Trial of #42

Alienisti on Jyväskylän scifiseura 42:sen julkaisema lehti. Vähän niinku kaikki muutkin scifiseurojen julkaisemat fanzinet.

Nappasin Alienistin mukaani taannoisesta Tampereen Tamfan-tapahtumasta, josta piti bloggaamani verkkopäiväkirjailemani myös silloin kun asia oli vielä tuoretta, mutta näemmä unohdin kokonaan. No, siellä oli kuitenkin mukavaa, kumpa useampia ihmisiä olisi ollut mukana. Worthy yritys kuitenkin tamperelaisilta se. Tämä oli minun ensi kosketukseni Alienistiin, jyväskyläläisten lehdillä on vähän huono tapa olla leviämättä niin helposti mun käsiini. Tutustua kuitenkin piti kun kerrankin sai mahdollisuuden.

Emmä oikeastaan tiedä mitä tästä sanoisi. Suuren osan lehdestä syö viime vuoden Worldcon-raportointi, joka on kyllä viihdyttävää luettavaa ja laajempaa kuin mitä muistelin muissa lehdissä olleen. Muu sisältö sitten keskittyy jyväskyläläisiin asioihin, joihin on vaikea ihan hirveästi suhtautua intohimoisesti. Mutta eihän niitä mua varten sinne lehteen kirjoitetakaan. Lehden lopussa olevat kaksi novellia eivät enää mitenkään kolkuttele kelloja, olenkohan edes lukenut niitä...

Noh, mukava fanilehti kuitenkin. Pitänee yrittää törmätä toistekin.

English summary:
Science fiction fanzine from Jyväskylä. That's about it.

Cosmos Pen 2/06

Kosmoskynä Finnconin kunniaksi englanniksi... tosin eikö tämä ilmestynyt vasta pitkälti Finnconin jälkeen?

Sisältö on tällä kertaa pitkälti englanninnoksia vanhasta matskusta, joka ikävä kyllä ainakin mulle oli jo ennestään tuttua. Ei matskua huonoa ole tietenkään, mutta jotenkin tylsää kerrata näitä samoja juttuja taas uudestaan vain erikielellä. Sisältö oli varmaankin ihan kiinnostavaa ulkomaisille lukijoille, mutta näin suomalaiselle ei. Joo, kiitos, kyllä mä jo tiedän minkänimisiä fandom-lehtiä Suomessa ilmestyy ja kuka niitä julkaisee. Risingshadowkin mainittiin webbisivujen kohdalla, tosin www-osoite näytti unohtuneen jonnekkin, mikä on jo jotenkin tyhmää. Onneksi näemmä guugle ohjaa hakusanalla suoraan perille jos jotakuta kiinnostaa.

Muuten jäi kyllä vähän tyhmä olo tästä lehdestä. Kiva että tehdään ulkomaisille vieraille lehtiä ulkomaankielellä, mutta jotenkin tilaajana jäi luu käteen ja kurkkuun. Uutta matskua oli vähänlaisesti ja uusi matsku ei jaksanut vakuuttaa. Jaana Wessmanin novellissa kehiteltiin joitakin ihan kiinnostavia ajatuksia, mutta loppupeleissä se kaatui sellaiseen tyttöjen poika-poikaromantiikkaan. Ei näin.

Emmä tiiä. Toivottavasti 3/06:sessa on jotain kiinnostavaa taas.

English summary:
Newest Kosmoskynä was published in english for the international visitors of Finncon. Good for them, bad for us finnish readers as most of the stuff inside seems to have been published in finnish already. Didn't really care much for this.

Ellen Lupton - Thinking with Type (Princeton Architectural Press)

Ja taas typografiakirjallisuutta. Pahoittelen tapahtunutta ja varoitan että tätä matskua on tulossa lähiaikoina lisääkin ruodittavaksi. Kannattaa siis pitää silmät kiinni jos ei kiinnosta.

Tätä kirjaa suositeltiin minulle taannoin sen verta arvovaltaiselta tasolta, että en kehdannut jättää ostamatta vaikken ihan suoralta kädeltä ollutkaan kirjan tarpeellisuudesta. Sitä en ole myöskään ihan näin jälkikäteenkään. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, vaan kerrotaan noin kappaleessa mistä tässä on kysymys ja sitten jatketaan sitä seuraavassa kappaleessa tästä asiasta. Ehkä, en tiedä, kun en ole kirjoittanut kyseisiä kappaleita vielä.

Luptonin kirja on selvästi typografian oppikirja. Siinä missä aikaisemmin hehkuttamani Bringhurstin Elements of Typographic Style tai Markus Itkosen Typografian käsikirja ovat, eh, käsikirjoja, niin tämä on oppikirja. Lupton käy läpi oleellisen typografiaan ja sen suunnittelemiseen liittyvät asiat selkeästi ja jäsennellysti. Kirja on jaettu kolmeen osaan Letter, Text ja Grid, jotka kukin käy läpi nimensä mukaiset asiat. Lopussa on sitten kasa hyödyllisiä appendiiseja, joista ainakin oikolukumerkinnät olivat minulle täysin uutta asiaa (tosin ei mulla ole mitään käsitystä käytetäänkö näitä Suomessa...)

Kirja on siis edellisessä kappaleessa todettu hyväksi, niin miksi sitten tässä kappaleessa pitäisi sanoa että kirja oli turha? No sen takia kun ei tässä ollut hirveästi uutta asiaa minulle. Hyödyllinen ja näpsäkkä kokonaisuus, mitä voi kyllä ihan varauksetta suositella itse kullekkin asista kiinnostuneelle... mutta itselleni tämä oli vähän liian kevyt jo. Mutta toisaalta kirja oli halpa, joten voitaneen kuitenkin sanoa sen olevan hintansa väärti.

Kivaa matskuu kuitenkin, ei ehkä ihan hehkutuspainostuksensa arvoinen. Boonuspisteet Luptonille oivallisista esimerkeistä, joissa on muutakin kuin maailman taiteen ässäteoksia, mm. oppilastöitä. Suositellaan Itkosen jälkeen seuraavaksi.

English summary:
I have no idea how "oppikirja" translates to english, and I'm too lazy to check, so I'll try to manage without it. Anyway Lupton's book is written definitely for students in mind, it's a well written and well spaced introduction to world of typography. Excellent book, but maybe a little bit too light weight for me. Recommended still for all you foreign people who can't read Markus Itkonen's excellent Typografian käsikirja (Typography handbook).

Hobittilan Sanomat 3/2006

Legolas 3/2006 näyttää olevan jossain painon ja postituksen välisessä limbossa, joten kommentoidaan tämä lyhyesti sitä odottaessa. Ja nyt tietenkin Lego tulee huomenna postissa.

Eihän sinänsä Hobsanissa ole vieläkään mainittavasti kommentoitavaa sisällöllisesti, mutta pakko sanoa, että tykkään tästä lehdestä lyhyempänä (nyt taitaa olla 8 sivua jos lasken oikein). Koen tietenkin lehden edelleen pitkälti turhana, mutta lyhyempi muoto on selkeästi vähemmän tyhmä ja vähemmän resurssien tuhlausta. Suunta on kuitenkin positiivinen ja oikea, vielä kun vähän tiivistetään niin eiköhän tämä matsku mahdu yhdellekkin aaneloselle, jolloin aletaan olla jo jotenkin pointin läheisyydessä.

Hyvä näin. Kiittimoi.

English summary:
Sorry, no english summary this time. Not worth it.