Mitä ihmettä pop-musiikille on tapahtumassa?

Jostain syystä päädyin eilen katselemaan MTVtä (sitä ulkomaalaista) ja meinasin tukehtua pepsiini. Jostain syystä kanava näytti musiikkia prime timessä ja kaiken lisäksi siellä soi Lil Maman Lip Gloss-biisi.

Joku saattaa muistaa Gwen Stefanin parin vuoden takaisen Hollaback Girl-hitin, ja eritoten sen minimalistisen musiikkitaustan. Lip Gloss saa Hollaback Girlin kuulostamaan sangen maksimaaliselta. Maksimaaliselta niinkuin Phil Spector. Ilmeisesti vuonna 2007 on mahdollista tehdä biisi kahdella rumpusämplellä ja se on vielä hitti. Hämmentävää. Ja pirun hienoa. Diggaan.

Jäi kuitenkin mietityttämään, että onko tästä nyt luettavissa, että popmusiikissa on selkeä trendi minimalistisempaan suuntaan? 50 möhköfanttipop vuoden jälkeen biiseistä riisutaan kaikki ylimääräinen? Joko ensi vuonna Philip Glass tekee yhteistyötä Pharrelin kanssa? Milloin Beats and Styles varastaa tämänkin? Vai ovatko nämä kaksi biisiä pelkkiä kuriositeetteja, joissa tietoisesti rikotaan pop-musiikin konventioita saadaakseen oma ääni kuuluviin sieltä ähkyn välistä?

Mene ja tiedä. Jään odottamaan mielenkiinnolla. Ei välttis yhtään huono trendi tämäkään.