Vietimme eilisen illan kuunnellen Laulu- ja soitinyhtye PMMP:n musisointia perinteikäällä Helsingin Tavastia-yökerholla. Tai siis klubilla. Ja silleen lainatakseni parisuhteeni kauniimpaa osapuolta "oli (kirosana) paras keikka ikinä", voin vain olla samaa mieltä. Okei, olihan yhtyeen hittiputki aikamoinen hittiputki, mutta toisaalta, emmä pysty kuvittelemaan että he pystyisivät edes olemaan soittamatta hittiputkea. Lainatakseni väärin vanhaa hiphop-sananlaskua: "100 hittii, 1 shitti" ("Henkilökohtaisesti" on edelleen lähinnä inha Leevi and the Gösta Sundqvists-pastissi, hence "1 shitti").
En ole aikoihin harrastanut tällaisissa kulttuuririennoissa juoksemista, ja pakko myöntää että olen kahdesta asiasta tarpeeksi jotakin mieltä, että olen pakotettu kirjoittamaan ne julki. Ensinnäkin: Tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa oli ehkä parasta mitä ei-tupakoitsijan elämässä voi tapahtua. Tiedätte kyllä miksi ja olette kuitenkin samaa mieltä samoista syistä. Hot yeah. Arvostan, että kerrankin lakien säätäjillä on selkärangan tilalla muutakin kuin makaronia. Vielä kun kiellätte ravintoloissa huonon musiikin soittamisen, niin olen onnellinen.
Toiseksi. Miksi ihmeessä edelleenkin keikat alkavat keskellä viikkoa keskellä yötä? Joo, okei ravintolalle jää enemmän aikaa myydä kaljaa, mutta en oikein osaa arvostaa myöhään alkavia keikkoja kun seuraavana aamuna pitää jaksaa töihin. Grr ja murr. Viikonloppuna on eri juttu, mutta viikolla. Pliis. Ei vanha enää jaksa kukkua parin tunnin yöunilla. Tästä oli keskustelua jo joskus pari vuotta sitten ainakin Rumbassa, mutta ilmeisesti silloinkaan johtanut mihinkään. Mut onneks mun blogiavautuminen tuo tähän asiaan muutoksen.
