Toivo Tuska - Mainonnan suunnittelun sietämätön keveys (Talentum)

Tätä kirjaa lukiessa pitäisi varmaan pähkäillä kuumeisesti kuka kätkeytyykään nimimerkin taakse. Itse en sitä tehnyt, vaan lähinnä ihmettelin miksi tämä on pitänyt kirjoittaa nimimerkin turvin. Ketään ei kuitenkaan mainita nimeltä ja esimerkit on peitetty niin syvälle yleistykseen, ettei niistäkään kukaan osaa loukkaantua.

Nimimerkin kirja on siis humoristinen kuvaus mainonnan tekemisestä, mainonnan tekijöistä ja mainonnan teettäjistä. Eli mustiin pukeutuvista leukapartaisista ADeista ja copyistä, jotka juovat lattea etelä-Helsingissä ja haaveilevat Cannesista. Eli siis minusta, noin viiden vuoden kuluttua. Paitsi että latte on pahaa.

Herra, neiti tahi rouva kirjailijisti esittää asiansa kärkkäästi kärjistäen, vaikka sanainen arkku voiskin välillä pamahtaa sormille napakamminkin. Välillä tulee fiilis, että lukee ihan oikeaa tietoteosta mainonnantekemisestä. Mikä ei ehkä ollut tarkoitus. Mutta toisaalta, näin kirja toimii muutenkin kuin vain alan sisäisenä vitsinä. Nyt kirjaa voi lukea myös tällainen alalla väin vähän käännähtänyt, enkä näkisi täysin mahdottomana etteikö tätä voisi vilauttaa läheisille, joita kiinnostaa mitä siellä toimistolla oikein tehdään päivät pitkät. Okei, ehkei sittenkään jälkimmäistä.

Ekstra nipotus oikoluvusta, joka oli jättänyt kirjaan noin tsiljardi tuplavälilyöntiä. Ärsyttävää luettavaa. Vai oliko tämä olevinaan ironista? Yksi kirjan teemoista oli kuitenkin luovantyön tekijöiden hälläväliä asenne. En tiedä, mutta ärsytti silti kuin pientä sikaa.

Puzzle Quest (Nintendo DS)

Viime aikoina olen hukannut aikaani tämän pelin kanssa. Tai siis en hukannut, vaan käyttänyt tehokkaasti hyödyksi. Tietenkin. Kuka nyt muka hukkaisi aikaansa videopeleihin samalla kun pitäisi tehdä opinnäytetyötä ja ties mitä muuta tulevaisuuden kannalta hyödyllistä. Eli, joo, ajanhukkaa niinkuin suomea puhuva susiratsastaja sanoisi.

Susiratsastajasta tuli mieleeni että tässä pelissä on semmoisia. Ja ritareita, lohikäärmeitä, prinsessoja, pahoja velhoja, taikamiekkoja, taikasormuksia, taikakenkiä, riimukiviä ja muuta fantasiatauhkaa. Ja sen lisäksi on niinku puzzlepeli joka koukuttaa.

Peruslähtökohdaltaan Puzzle Quest on ehkä nerokkain tietokonepeli sitten Pongin. Roolipeliseikkailu jossa taistelut hoidetaan pelaamalla puzzlepeliä. Ja mikä hienointa, peli toimii tällä ratkaisulla. Ei täydellisesti, mutta viihdyttävässä määrin. Puzzlettelu tuo peliin samaa addiktiivisuutta kuin Bejeweledissä tai Zookeeperissä on, ja siis puzzlen ajatushan on sama kuin näissä kahdessa. Kentältä yhdistellään kuvioita kolmen tai enemmän sarjoiksi, joista pelaaja saa sitten manapisteitä taikoja varten, kokemuspisteitä roolipelaamiseen tai suoraan vahinkoa vastustajalle. Simppeliä ja kivaa.

Puzzleosuus on siis kunnossa, mutta ikävä kyllä peliä vaivaa pienoiset ongelmat roolipelipuolella. Tai, no, riippuu varmaankin pelaajasta itsestään että kuinka pieniksi nämä ongelmat näkee. Jos peliä pitää kevyenä ajanvietteenä, niin roolipelielementtien ohuus tuskin häiritsee. Itseäni ohuus häiritsi, sillä olemassa olevista elementeistä olisi hyvinkin pienellä viilaamisella saanut huomattavasti vetävämmän.

Roolipelin suurimmat ongelmat ovat huonossa kirjoittamisessa: dialogi on tyhmää, tehtävät ovat yksipuolisia ja maailma on typerryttävän geneerinen fantasimaailma. Viimeisen voi antaa anteeksi jos homma on muuten hanskassa (eihän fantasiamaailmat voi olla kuin geneerisiä, eihän?), mutta ensimmäinen vieroitti minut nopeasti pelin tarinasta. Tehtävien yksipuolisuuskin on vaikeasti ymmärrettävää kun kuitenkin välillä vihjailtiin muunkinlaisiin tehtäviin kuin "mene sinne ja tapa se-ja-se".

Teknisesti peli on onnistunut. Pelin ohjaaminen tuntuu täydellisen luontevalta DS:n kynällä, eikä laitteen nappeihin tarvitse koskea kuin satunnaisesti. Hyvä näin. Ainoana miinuksena peli kaatuu satunnaisesti, mutta oikeastaan koskaan tästä kaatumisesta ei ole kuin pienoista haittaa DS:n uudelleen käynnistämisen merkeissä. Pelin automaattitallennus onnistuu aina pelastamaan tilanteen.

Eli noin summaten. Erinomainen puzzlepeli, joka on kääritty ei niin erinomaiseen roolipeliin. Pienellä viilaamisella ja yksityiskohtien hiomisella tästä olisi saanut jotain päänräjäyttävän hienoa. Tälläisenaan peli soveltuu paremmin lyhyisiin kiivaisiin pelisessioihin tuntikausien maratonien sijaan, mikä ei tietenkään ole huono asia, hieman tylsä vain.