Hancock (2008)

No mutta tässäpäs oli kiinnostava elokuva. Ei niinkään juonensa, teemojensa, ohjauksensa tai näyttelijäsuoritustensa takia, vaan puhtaasti sen perusteella ettei leffassa ollut mitään kiinnostavaa. Niinkuin ihan aikuisten oikeasti. En ole koskaan ennen nähnyt elokuvaa, jonka aikana en hetkeäkään välittänyt mistään mitä elokuvassa tapahtuu. Peter Jacksonin King Kong-uusioinnissahan oli jonkun verran tätä ilmassa, mutta ei näin pahasti kuin Hancockissa.

Leffan juonessa Will Smith esittää muistinsa menettänyttä alkoholisti supersankaria, joka aikansa toikkaroiltuaan yhdistää voimansa pr-miehen kanssa ja jotain sen sellaista. Periaatteessa näistä lähtökohdista olisi voinut saada jos jonkinlaista kiinnostavaa aikaan helpostikin, joten leffan mielenkiinnottomuus on aina vain hämmentävämpää. Osa syynsä, tai todennäköisesti pääsyynä, voi pitää ratkaisua yhdistellä komediaa, vakavaa draamaa ja toimintaa supersankarielokuvassa. Mikä on sinänsä äärimmäisen kunnianhimoista, mutta kun tässä komedia ei naurata, draama ei kosketa eikä toiminta jännitä., niin elokuva ei kosketa katsojaa mitenkään. Leffa ei herätä kiinnostusta edes junaonnettomuus-joka-on-pakko-nähdä -akselilla, niinkuin esmes Richard Kellyn tuskastuttavan kehno Southland Tales.

Tällä elokuvalla ei ole oikeastaan mitään funktiota. Ainoana positiivisena puolena leffasta voi pitää vain sen pituutta (puolitoista tuntia), joka oli oikein mukavaa näinä aikoina. Ja tietty sitä että leffalle ollaan jo puuhaamassa jatko-osaa, syistä joita en täysin pysty käsittämään, mutta jotka varmaankin liittyvät leffan yli 600 miljoonan dollarin lipputuloihin.

Ja lopuksi kuva siitä huomattavasti kiinnostavammasta Hancockista, noin niinkuin tasapainottamaan tilannetta.

(se o herbie)