Mediap�iv�kirja

Brutalismi

2008-09-05T19:10:00.002+03:00

Siistein arkkitehtuurityyli ikin�. Oon fani. Miksei t�mm�isi� rakenneta en��?

Y�n Ritari (2008)

2008-08-03T18:53:00.003+03:00

Aikasta hyv� leffa t�m�kin, vaikkakin noin 45 minuuttia liian pitk� ja superscience oli liian super ja one-linerit otti p��h�n ja Ledgerin Jokeri varasti shown ja Batman oli vain statisti omassa elokuvassaan ja jotain muutakin oli viel�. Mutten muista. 8/10 kuitenkin.

Seuraavaan sitten tytt�-Robin ja Kissanainen ja Dark Knight Returns fibat, jookos?

(Iron Man saattaa olla parempi leffa mun kirjoissa kuin t�m�, en osaa oikein selitt�� miksi. Varmaankin vaan Marvel vs. DC-juttu. Batman on kuitenkin jo niin n�hty, luettu ja koettu.)

Finncon 2008, 26.-27.7.

2008-08-01T06:02:00.003+03:00

Oh noes, Finncon meni Tampereelle. Ja niin menin min�kin. Ja kirjoitan siit� viel� blogiini, the horror the horror. No ei, edellisest� kerrasta j�i kuitenkin kaikin puolin hyv� mieli, ett� oli pakko ottaa uudestaan. (Viime vuoden 'con j�i ik�v� kyll� erin�isist� syist� v�liin. L�hinn� sen takia ett� se j�rjestettiin Jyv�skyl�ss�, joka on k�sitt��kseni jossain Keh� III takana. Hui.)

Eniveis. Ensimm�inen Finncon Tampereella ja sanotaan nyt ihan suoraan, ett� kyll� se toimi. Tamperetalo oli oivallinen paikka tapahtumalle, liikkuminen ja muu oli paljon helpompaa kuin esmes Paasitornissa tai, *shudder*, Dipoli. Samassa tilassa samaan aikaan j�rjestetyn Animeconin k�vij�tkin tajusivat suurimmaksi osaksi pysy� ulkona ja kaukana pahansisuisista scifisteist�. Hyv� Tampere, n�in.

Ohjelmasta itsest��n sanottakoon, ettei t�ll� kertaa ohjelmassa ollut aivat niin superkiinnostavia juttuja kuin viime kerralla, mutta toisaalta t�ll� kertaa ei my�sk��n itse tullut todistettua yht� hirvitt�vi� ohily�ntej� kuin silloin Helsingiss�. (Ei, Pervoscifipaneeli ei saa koskaan anteeksi. Hrrr.) Edelleenkin olisi mukavaa, ett� varsinkin paneeleille olisi varattu kaksituntia aikaa, sill� j�lleen kerran aika loppui kesken juuri kun oltiin p��sem�ss� asiaan. Pidempi varattu aika my�s voisi saada panelien vet�j�t tekem��n tarpeeksi ennakkovalmisteluja, t�ss� oli nytkin lipsumista (Genreohjaajien paneeli esmes.)

Kaikkea kiinnostavaa ei tietenk��n taaskaan ehtinyt katsastamaan tupla- ja triplabuukkauksien takia, mutta ei mainittavasti haitannut, sill� t�ll� kertaa ei tullut selv�stik��n tehty� v��ri� valintoja ohjelmanumeroiden valinnoissa. Positiivisessa valossa on mainittava ~~Jukka Halmeen~~ James Liptonin vet�m�t Inside Author's studiot, jotka olivat erinomaisia kunniavieraiden esittelyit�. Kuten my�s entied�kenen vet�m� Afroamerikkalainen tieteiskirjallisuus esitelm�, joka oli my�skin erinomainen. Space is the place vaan kaikille paikalla olleille.

V�h�n tosi k�vi huolestuttamaan ohjelmien yleis�m��r�. Muutamaa selv�� poikkeusta lukuunottamatta (Rautataivas) kuuntelijoita oli paikalla vain muutama kourallinen. Jos arvioidusta 5000 k�vij�st� vain murto-osa k�y Finnconin ohjelmissa, niin ei n�yt� kovin hyv�lt� tulevaisuuden suhteen jos Animecon jossain vaiheessa eriytyy omaksi tapahtumakseen. S��li jos n�in on.

Mutta joo, kivaa oli niinku vain kivaa voi olla. Ensi vuonna taas Helsingiss�, mik� on aina vain parempaa.

Pasi Ilmari J��skel�inen - Taivaalta pudonnut el�intarha (Atena)

2008-05-17T06:52:00.002+03:00

Joskus vuosia sitten haltuuni ajautui Pasi J��skel�isen Miss� junat k��ntyv�t-novellikokoelma. En tiennyt kirjoittajasta tai kokoelmasta mit��n, mutta jostain syyst� oletin kokoelman pit�v�n sis�ll��n science fictionia.

Arvattavaa onkin, ett� petyin suuresti ensimm�isen novellin luettuani, eih�n se ollut scifi� laisinkaan. Vaan jotain kauhua. Tai siis realismia, miss� oli v�h�n jotain outoja juttuja. H�h ja pl��h. Ja kokoelma j�i hyllyyn p�lyttym��n silt� istumalta.

Kunnes onneksi muutama vuosi sitten tajusin siivota sen hyllyst� takaisin lukemattomien kirjojen pinoon ja lopulta p��dyinkin lukeman kirjan ajatuksella. Ja toisella kertaa olin vakuuttunut. Viel� my�hemmin samalta kirjoittajalta ilmestyi esikoisromaani Lumikko ja yhdeks�n muuta joka vakuutti lis��.

Ja nyt tuosta muinaisesta novellikokoelmasta on julkaistu uusi versio, t�ll� kertaa kustannustoimitettuna. Ja seh�n oli mit� n�m� novellit kaipasivat. Vaikka novellit toimivatkin mainiosti jo vanhoissa muodoissaan, niin n�m� muokatut ja r�nsytt�m�mm�t toimivat viel� paremmin. L�hes t�ydellisesti. Olkoon t�m� esimerkki j�lleen kerran kustannustoimittamisen t�rkeydest� kirjallisuudessa. Kustannustoimittamaton kirja on kuitenkin v�h�n niinkuin elokuva ilman tuottajaa. Tai itseasiassa juuri niinkuin.

Sis�ll�st� sen verran, ett� hyv�� kamaa edelleen. Toimivaa spekulatiivisen fiktion ja kaiken muun rajoilla h��r�ilev�� kirjallisuutta. Kirjailijalla oli t�lle joku oma genrekin, mutta en kuolemaksenikaan sit� muista. Spekulatiivinen fiktio kattaa t�m�n joka tapauksessa ihan yht� hyvin. Muuta novelleista ei oikein nyt toisellakaan lukemisella auennut t�ysin (esim. Muurmaa), mutta v�hint��n viihdyttiv�t jokainen siltikin.

Suositellaan.

Iron Man (2008)

2008-05-02T22:04:00.001+03:00

Kutakuinkin paras elokuva ikin�. That is all.

Fido (2006)

2008-04-26T09:16:00.003+03:00

Oletko koskaan pohtinut mit� jos Lassie ei olisikaan �rsytt�v�n hyv�n tahtoinen koira, vaan zombie joka v�lill� k�y napsimassa paloja naapurin mummosta? Niin min�kin. Meid�n kaikkien onneksi my�s t�m�n elokuvan tekij�t ovat pohtineet samaa. Ja tekiv�t t�m�n elokuvan.

Willardin pikkukaupungissa elet��n sulassa sovussa zombieiden kanssa. Zomcon-yrityksen nokkelat tiedemiehet kun olivat p��tt�neet kamalat zombiesodat kehitt�m�ll� kaulapannan, jolla saadaan zombieiden lihanhimo taltutettua ja zombieista tuottavia yhteiskunnan j�seni�. Tietenkin. Sen enemp�� keskittym�tt� tilanteen potentiaaliseen yhteiskuntakritiikkiin, zombit kun ovat er��nlaisia.. noh, se sana alkaa o:lla ja riimittyy norjan kanssa, my�s nuoren Timmyn perheeseen hankitaan oma zombie. Kun kaikilla muillakin on jo sellainen.

Timmy yst�vystyy yll�tt�v�n inhimillisen k�velev�n kuolleen kanssa ja elo on silkkaa auvoa. Kunnes zombien kaulapanta reistailee ja t�m� sy� naapurin mummon. Ja mummo sy� koiraansa k�velytt�v�n aikamiespojan, joka sy� luokanopettajan. Ja sit� rataa. Mutta ei siin� mit��n, el�m� on silti kivaa ja ainakin Timmyll� on kaveri.

Ja kyll�, leffa on tasan yht� �lytt�m�n parhautta kuin mit� huonosti kirjoittamani synopsis antaa arvata. Jos osaisin muita ylisanoja kuin paras, niin en s��stelisi niit�. K�sitt�m�t�n elokuva, siin� mieless� etten k�sit� miten olen saattanut missata t�m�n aikaisemmin.

Niin ja mainitsinko ett� leffa tapahtuu 50-luvulla? Nyt mainitsin. Ja Fidohan on tietenkin sen zombien nimi.

Tytt�hirmi�n seikkailut

2008-03-22T16:10:00.002+02:00

Joku n�it� kai jo kaipasi, ja nyt ne on j�lleen intternetiss�. Tytt�hirmi�n seikkailut. N�in j�lkik�teen katsottuna, ihan perusn�pp�r�� hassuttelua. Parissa kuvassa kyll� vektority�skentely on niin rumaa, ett� siet�isi kuvataiteilija Talonpoika saada sapiskaa ja piiskaa.�

Eeppinen fantasia seikkailu julkaistaneen uudestaan heti kun sen tiedostot jostain l�ytyv�t. Samoin Tytt�hirmi� 30, josta vastasi se mystinen vieraileva kuvataiteilija. Saa n�hd� l�ytyyk� sit�k��n mist��n en�� ikin�.

Toivo Tuska - Mainonnan suunnittelun siet�m�t�n keveys (Talentum)

2007-12-26T22:01:00.000+02:00

T�t� kirjaa lukiessa pit�isi varmaan p�hk�ill� kuumeisesti kuka k�tkeytyyk��n nimimerkin taakse. Itse en sit� tehnyt, vaan l�hinn� ihmettelin miksi t�m� on pit�nyt kirjoittaa nimimerkin turvin. Ket��n ei kuitenkaan mainita nimelt� ja esimerkit on peitetty niin syv�lle yleistykseen, ettei niist�k��n kukaan osaa loukkaantua.

Nimimerkin kirja on siis humoristinen kuvaus mainonnan tekemisest�, mainonnan tekij�ist� ja mainonnan teett�jist�. Eli mustiin pukeutuvista leukapartaisista ADeista ja copyist�, jotka juovat lattea etel�-Helsingiss� ja haaveilevat Cannesista. Eli siis minusta, noin viiden vuoden kuluttua. Paitsi ett� latte on pahaa.

Herra, neiti tahi rouva kirjailijisti esitt�� asiansa k�rkk��sti k�rjist�en, vaikka sanainen arkku voiskin v�lill� pamahtaa sormille napakamminkin. V�lill� tulee fiilis, ett� lukee ihan oikeaa tietoteosta mainonnantekemisest�. Mik� ei ehk� ollut tarkoitus. Mutta toisaalta, n�in kirja toimii muutenkin kuin vain alan sis�isen� vitsin�. Nyt kirjaa voi lukea my�s t�llainen alalla v�in v�h�n k��nn�ht�nyt, enk� n�kisi t�ysin mahdottomana etteik� t�t� voisi vilauttaa l�heisille, joita kiinnostaa mit� siell� toimistolla oikein tehd��n p�iv�t pitk�t. Okei, ehkei sittenk��n j�lkimm�ist�.

Ekstra nipotus oikoluvusta, joka oli j�tt�nyt kirjaan noin tsiljardi tuplav�lily�nti�. �rsytt�v�� luettavaa. Vai oliko t�m� olevinaan ironista? Yksi kirjan teemoista oli kuitenkin luovanty�n tekij�iden h�ll�v�li� asenne. En tied�, mutta �rsytti silti kuin pient� sikaa.

Puzzle Quest (Nintendo DS)

2007-12-26T15:33:00.000+02:00

Viime aikoina olen hukannut aikaani t�m�n pelin kanssa. Tai siis en hukannut, vaan k�ytt�nyt tehokkaasti hy�dyksi. Tietenkin. Kuka nyt muka hukkaisi aikaansa videopeleihin samalla kun pit�isi tehd� opinn�ytety�t� ja ties mit� muuta tulevaisuuden kannalta hy�dyllist�. Eli, joo, ajanhukkaa niinkuin suomea puhuva susiratsastaja sanoisi.

Susiratsastajasta tuli mieleeni ett� t�ss� peliss� on semmoisia. Ja ritareita, lohik��rmeit�, prinsessoja, pahoja velhoja, taikamiekkoja, taikasormuksia, taikakenki�, riimukivi� ja muuta fantasiatauhkaa. Ja sen lis�ksi on niinku puzzlepeli joka koukuttaa.

Perusl�ht�kohdaltaan Puzzle Quest on ehk� nerokkain tietokonepeli sitten Pongin. Roolipeliseikkailu jossa taistelut hoidetaan pelaamalla puzzlepeli�. Ja mik� hienointa, peli toimii t�ll� ratkaisulla. Ei t�ydellisesti, mutta viihdytt�v�ss� m��rin. Puzzlettelu tuo peliin samaa addiktiivisuutta kuin Bejewelediss� tai Zookeeperiss� on, ja siis puzzlen ajatushan on sama kuin n�iss� kahdessa. Kent�lt� yhdistell��n kuvioita kolmen tai enemm�n sarjoiksi, joista pelaaja saa sitten manapisteit� taikoja varten, kokemuspisteit� roolipelaamiseen tai suoraan vahinkoa vastustajalle. Simppeli� ja kivaa.

Puzzleosuus on siis kunnossa, mutta ik�v� kyll� peli� vaivaa pienoiset ongelmat roolipelipuolella. Tai, no, riippuu varmaankin pelaajasta itsest��n ett� kuinka pieniksi n�m� ongelmat n�kee. Jos peli� pit�� kevyen� ajanvietteen�, niin roolipelielementtien ohuus tuskin h�iritsee. Itse�ni ohuus h�iritsi, sill� olemassa olevista elementeist� olisi hyvinkin pienell� viilaamisella saanut huomattavasti vet�v�mm�n.

Roolipelin suurimmat ongelmat ovat huonossa kirjoittamisessa: dialogi on tyhm��, teht�v�t ovat yksipuolisia ja maailma on typerrytt�v�n geneerinen fantasimaailma. Viimeisen voi antaa anteeksi jos homma on muuten hanskassa (eih�n fantasiamaailmat voi olla kuin geneerisi�, eih�n?), mutta ensimm�inen vieroitti minut nopeasti pelin tarinasta. Teht�vien yksipuolisuuskin on vaikeasti ymm�rrett�v�� kun kuitenkin v�lill� vihjailtiin muunkinlaisiin teht�viin kuin "mene sinne ja tapa se-ja-se".

Teknisesti peli on onnistunut. Pelin ohjaaminen tuntuu t�ydellisen luontevalta DS:n kyn�ll�, eik� laitteen nappeihin tarvitse koskea kuin satunnaisesti. Hyv� n�in. Ainoana miinuksena peli kaatuu satunnaisesti, mutta oikeastaan koskaan t�st� kaatumisesta ei ole kuin pienoista haittaa DS:n uudelleen k�ynnist�misen merkeiss�. Pelin automaattitallennus onnistuu aina pelastamaan tilanteen.

Eli noin summaten. Erinomainen puzzlepeli, joka on k��ritty ei niin erinomaiseen roolipeliin. Pienell� viilaamisella ja yksityiskohtien hiomisella t�st� olisi saanut jotain p��nr�j�ytt�v�n hienoa. T�ll�isenaan peli soveltuu paremmin lyhyisiin kiivaisiin pelisessioihin tuntikausien maratonien sijaan, mik� ei tietenk��n ole huono asia, hieman tyls� vain.

Jos perustais lehden

2007-11-21T17:07:00.000+02:00

Mietin itsekseni, josko perustaisi lehden. Sellaisen jota haluaisi itse lukea.

Mutta sitten tajusin, ettei ket��n muuta varmaan kiinnostaisi lukea lehte� joka k�sittelisi markkinointia, huonoja kauhuelokuvia, typografiaa, post-boppia, betonia, filologiaa, supersankareita, muita lehti� ja facebookkia. Noin esimerkiksi.

The Legend Of Zelda: Phantom Hourglass (Nintendo DS)

2007-11-04T18:59:00.000+02:00

Videopeleist� on pit�nyt viimeaikoina bloggailla enemm�nkin, kun nyt on tullut niit� pelailtua taasen. En itseasiassa taida olla n�in aktiivisesti niit� pelannut sitten kun tulin teini-ik��n. Nykyinen aktiviseeraus johtunee pitk�lti siit�, ett� parisuhteeni kauniimpi osapuoli harrastaa niit� aktiivisesti. Joten nyt min�kin. Ja ohan se kivaa. Ja kehitt�v��. Ja t�ydellisen huono tekosyy olla tekem�tt� opinn�ytety�t�.

Jokatapauksessa. Zelda-sarjan uusin tulokas Phantom Hourglass on nyt viimeiset pari p�iv�� koukuttanut niin t�ydellisesti, ett� pakko kirjoittaa siit� jotain vaikka peli on viel� pahasti kesken. Peli jatkaa siit� mihin Wind Wakeriss� j��tiin silloin jokunen vuosi sitten. Eli Link ja ~~Zelda~~Tetra jatkavat matkaansa meriry�v�reiden kanssa kohti uusia seikkailuja. Ja kas, kuinka ollakkaan, uusia seikkailuja osuu tielle ennenkuin alkuanimaatio on p��ssyt loppumaan. Kenellekk��n tuskin tulee spoilerina tieto, ett� ~~Zelda~~Tetra kidnapataan ja Linkin teht�v�n� on h�nen pelastamisensa.

Juoni puolella ei sin�ns� ole mit��n uutta. Kuten ei ole pelin rakenteessakaan, mutta eih�n n�it� pelej� juonen tai rakenteen takia pelata, vaan sen ett� ne on kivoja ja ihania ja ne viev�t mukanaan. Wind Wakerista tutusti grafiikka on cell shadettua ja kivan animaatiohenkist�. Pelin fiilis on muutenkin Wind Wakerin tapaan rento ja oikealla tavalla lapsellinen. Prinsessan mets�styksen lomassa voi hyvin mieli j��d� pelailemaan minipelej� ja vain kruisailemaan laivallaan. Joka on t�ll� kertaa, *gasp*, h�yrylaiva.

DSll� on kiva vihdoinkin n�hd� peli jota oikeasti on kiva ohjata pelk�st��n tikulla (eik� sit� muuten voikaan ohjata). Alaruudussa siis ohjastetaan Linkki� t�kkim�ll� ruutua ja yl�ruudussa n�kyy karttaa ja sen sellaista. Ohjaus on k�sitt�m�tt�m�n helppoa, tikun k�ytt� tuntuu luontevalta noin kahden minuutin pelin j�lkeen. Tosin kuperkeikkaa en ole viel�k��n oppinut tekem��n kunnolla, tosin onneksi sit� on peliss� tarvinnut t�h�n menness� tasan kerran.

Suositellaan t�ysin pistein kaikille niille joiden mielest� Wind Waker oli paras Zelda ikin�. Min� tykk��n. Tyk�tk�� tekin.

Jenni Vartiainen - Tunnoton

2007-10-07T00:02:00.000+03:00

Siirryin n�emm� ihan vahingossa 2000-luvulle, ja ostin ensimm�isen digitaalisen lataukseni. Tai, no, "ostin". Haltuuni nimitt�in p��tyi yksi kappale ilmaisia iTunes-latauksia, jota sitten piti tietenkin testata heti. P��ti sijoittaa virtuaalirahani johonkin, mit� tuskin tulisi fyysisen� kappaleena ostettua. Eli Jenni Vartiaisen ihastuttavan surumieliseen Tunnoton-kappaleeseen. En jaksa uskoa ett� koko albumi olisi hankkimisen arvoinen, ja singless�kin on vain yksi biisi, joten sit�k��n tulee tuskin ostettua.

Milt� nyt sitten tuntuu? V�h�n tyhj�lt�. M� oon niin vanhan aikainen etten oikein ymm�rr�, kun en voi pit�� fyysist� kappaletta k�siss�ni. On t�� varmaan tulevaisuutta, ja periaatteessa n�ill� hinnoilla (ei se 0,99 euroa kuitenkaan mik��n paha hinta ole), voisi periaatteessa ostaa toisenkin kerran jotain t�mm�isi� singlehittej�. Mutta kyll� m� silti toivon ett� voisin ostaa t�n sopivasti rahisevalla vinyylill�. Seiska tuumaisena vaiks. Ja b-puolelle dubi.

Magenta Skycode - IIIII

2007-10-05T23:27:00.000+03:00

Olen noin vuoden verran my�h�ss� her��misess�ni, mutta Magenta Skycoden IIIII -albumi on ehk� parasta suomalaista rokkia ikin�. Jori Sj�roosin (mm. PMMP, Fu-Tourist ja noin miljoona muuta) johtaman b�ndi debyyttialbumi ilmestyi viime vuonna, ja on nyt saatavilla pilkka hintaan Anttiloista, toimii kuin h�k�. Post punk-indie-electronica-whatever. Eik� tartte antaa ees suomalaisuus pisteit�. Jos b�ndi tulisi Manchesterista tai New Yorkista tai jostain muusta katu-uskottavasta paikasta Turun sijaan, niin NME julistaisi heid�n heti pelastavan rock'n'rollin.

Suositellaan ihmiselle jotka tykk�� hyv�st� musiikista. Ja ihmisille jotka tykk�� huonostakin. Ja ihmisille jotka eiv�t tykk�� musiikista ollenkaan.

B�ndin maispeis sivuilla voi kuunnella musiikkia. Toimii kyll� selv�sti paremmin albumi pituudessa.

Erlend Loe - Tosiasioita Suomesta (Like)

2007-09-16T19:36:00.000+03:00

Luin kirjan. Se v�itti kertovansa tosiasioita Suomesta. Valehteli mokoma. Luin silti loppuun. En tied� tykk�sink�. Oli ihan viihdytt�v�. Mutta v�h�n outo. Varmaan niinku Kari Hotakaisen kirjat on. En tied�. En ole lukenut Hotakaista. Kuvittelen Hotakaisen kirjojen olevan niinkuin t�m� kirja. Vinksahtaneesti arkirealistisia. Ja Norjasta. Ja ajatuksenjuoksevia. Ja oikeasti juoksevia. T�ss� kirjassa ajatus virtaa niinkuin vesi. Suomessa on vett�. Se on aasinsilta. Erlend Loekin k�ytti sit�. Erlend kirjoittaa kivasti. Luin silt� joskus toisenkin kirjan. Se ei ollut Supernaiivi. Eik� L. Siin� oli kuvia. T�ss� kirjassa ei ollut kuvia. Paitsi kannessa. Suomenlippu. Kirja kertoo muka Suomesta. Oikeasti se kertoo Norjasta. Ja virtaamisesta. En tied� en�� tykk�sink� vai en. Mutta luin loppuun. Kuten n�emm� jo mainitsin.

RIP Joe Zawinul

2007-09-11T11:08:00.001+03:00

T�n��n aloitettiin p�iv� sitten suru-uutisilla. Jazz-legenda Joe Zawinul (1932-2007) on vaihtunut b�ndins� tuonpuoleisen big bandiin. Kepe�t mullat.

Joe Zawinul tunnetaan (noin muunmuassa) Weather Report-yhtyeen luotsarina. B�ndin Heavy Weather-albumi oli mulle ensi kosketuksia jatsiin. Bongasin joskus lukioik�isen� b�ndin nimen Portisheadin levynkansien s�mple-listasta ja v�h�n my�hemmin tuon yll� linkitetyn cd-version Heavy Weatherista. Ja se oli menoa se. Sittemmin albumista on ilmestynyt omistukseeni vinyyliversio (ainakin) kaksin kappalein, ja joskus kun viel� el�ttelin dj toiveita niin harjoittelin beatjugglausta kyseisill� levyill�. Biisi oli muistaakseni Rumba Mama.

Ett� n�in.

Michal Witkowski - Hutsula

2007-09-09T19:17:00.000+03:00

Luinpas pitk�st� aikaa kirjan. Ja nyt kirjoitan siit�, vaikka punakolmiol��kkeet yritt�v�tkin sanoa ettei se olisi fiksua t�ss� mielen tilassa. Mutta kuka nyt l��kkeilt��n kysyisi neuvoja? Eih�n ne osaa puhua.

Niin joo se kirja. Hutsula on puolalaisen Witkowskin mahdollisesti jossain m��rin tositapahtumiin perustuva luotaus Puolan homoel�m��n. Ja ei silleen niihin trendikk�isiin ja prime time-hyv�ksytt�viin muotitukka homoihin, vaan niihin rumiin ja ilmeisesti lihaviin setiin jotka harrastavat lapsien korvilta kiellettyj� asioita julkisilla paikoilla. Ei kuulosta hirvitt�v�n kiinnostavalta? Ei mustakaan. Ja en kyll� tied� mik� - jos mik��n - t�ss� kirjassa vieh�tti, yritt�nen sepustaa jotain ainakin kaukaisesti kuvaavaa seuraavaksi.

Takakansi lupaa r��vit�nt� ja rankkaa lukukokemusta, ja kyll�h�n tuossa nyt oli ainakin puolet oikein. Meno on aihepiiriins� n�hden r��vit�nt�, mutta rankkuudesta en kyll� tied�. Siis, okei, eih�n t�m� nyt ole mitenk��n erityisen lapsiyst�v�llist� tai semmoisiin sivistyneisiin illallisp�ytiin sopivaa, mutta keskim��rin keskim��r�inen Stephen King-kirjakin taitaa olla rankempi. Toisaalta voisin kuvitella keskustelevani Stephen Kingin kirjoista sivistyneess� illallisp�yd�ss�, tosin vain niist� sen hyvist� kirjoista. Eli Carriesta. Ja tuota. Niin. Eli siis Carriesta. Ota t�st� nyt sitten selv��.

Kirja pinoutuu kasaksi kuulopuheina kerrottuja tarinoita Puolan �isiss� pusikoissa tapahtuneista aikuisten miesten kohtaamisista, ja sitten my�skin kuulopuheina kerrotuja tarinoita �isien pusikkokohtaamisien osapuolista. T�m� tapa kertoa tarinaa on oikein miellytt�v�, ja mulle henkil�kohtaisesti aika uusi, en ainakaan muistaakseni muista kohdanneeni t�h�n tapaan kertoa aikaisemmin. Eli v��nnet��n viel� rautalangasta: kirjassa ei ole mit��n selke�� juonta, mutta sellaista voisi etsi� metatasolta, jossa kirjailija(tar) Michal kirjoittaa t�t� kyseist� kirjaa ja h�nen tapaamansa "siskot" kertovat h�nelle tarinoitaan y�st�. Yksitt�isiss� tarinoissa ei sin�ns� ole mit��n pointtia, ja vasta koko kirjan kontekstissa tarinoille l�ytyy punaiseksi langaksi... jotain. Emm� tii�, en ehk� ihan tajunnut mit� t�ss� haettiin.

Mutta silti kirja ns. resonoi mun kanssa. Vietettiin oikein mukavia hetki� kahdestaan peiton alla. Kerrankin puhekieli oli saatu toimimaan kirjamuodossa - ja viel� k��nn�skirjassa, ihan �lyt�nt�, propsit k��nt�j�lle - normaalisti sen saa aikaan vain itsetuhoista k�ytt�ytymist�. Samoin mua vieh�tti suuresti se n�k�kulma mink� kirja tarjosi kommunistiseen Puolaan (suurin osa kirjan tarinoista taisi tapahtua siell� p�in aikaa, vaikka se metataso olikin nykyp�iv�ss�), oon kuitenkin noin kymmenen vuotta liian nuori ymm�rt��kseni tai muistaakseni k�yt�nn�n kommunismista muuta kuin... itseasiassa en muista mit��n kun Suomi taisikin olla kommunismiton valtio siihen maailman aikaan. Oops, my bad. Jokatapauksessa kivoja n�k�kulmia sinne, mist� olen vain kuullut huhuja.

V�hemm�n paljon resonoi kirjan henkil�iden tapa viitata toisiinsa feminiinisill� sanoilla. Kai sitten jossain tuolla ulkomailla, miss� kieli antaa siihen mahdollisuuden, tuollaista tehd��n? Sangen kumma k�yt�nt��. Ralf K�nigill� sit� viel� jaksaa kun se on kuitenkin (toivottavasti) k�rjistetty�, mutta t�ss� nyt v�h�n jo meinas k�yd� �rsytt�m��n. Puhumattakaan jos tuollaista joutuisi itse kuuntelmaan. Onneksi en osaa puolaa.

(Jostain syyst� julkaistu artikkeli ei en�� osa n�ytt�� tuota puolalaista �ll��, jossa menee se vinopoikkiviiva sen yli. V�h�n niinku ortodoksien ristiss�. Kirjailijan etunimen viimeinen kirjain olisi siis sellainen.)

Suomalainen jazz

2007-08-30T11:53:00.000+03:00

Suomalainen jazz on hyv��. Varsinkin n�m� levyt. Ei mulla oikein muuta t�n��n. (K�vin eilen Huvilateltalla kuuntelemassa Kerkko Koskisen ja UMO Jazz Orchestran ja Verneri Pohjolan konserttia, josta edellinen tuli mieleeni.)

Joskus viel� kun mulla on vapaa-aikaa niin kirjoitan t�nne ainakin japanilaisista roolipeleist�, tunteista ja bloggauksesta.

Mit� ihmett� pop-musiikille on tapahtumassa?

2007-08-20T12:58:00.000+03:00

Jostain syyst� p��dyin eilen katselemaan MTVt� (sit� ulkomaalaista) ja meinasin tukehtua pepsiini. Jostain syyst� kanava n�ytti musiikkia prime timess� ja kaiken lis�ksi siell� soi Lil Maman Lip Gloss-biisi.

Joku saattaa muistaa Gwen Stefanin parin vuoden takaisen Hollaback Girl-hitin, ja eritoten sen minimalistisen musiikkitaustan. Lip Gloss saa Hollaback Girlin kuulostamaan sangen maksimaaliselta. Maksimaaliselta niinkuin Phil Spector. Ilmeisesti vuonna 2007 on mahdollista tehd� biisi kahdella rumpus�mplell� ja se on viel� hitti. H�mment�v��. Ja pirun hienoa. Diggaan.

J�i kuitenkin mietitytt�m��n, ett� onko t�st� nyt luettavissa, ett� popmusiikissa on selke� trendi minimalistisempaan suuntaan? 50 m�hk�fanttipop vuoden j�lkeen biiseist� riisutaan kaikki ylim��r�inen? Joko ensi vuonna Philip Glass tekee yhteisty�t� Pharrelin kanssa? Milloin Beats and Styles varastaa t�m�nkin? Vai ovatko n�m� kaksi biisi� pelkki� kuriositeetteja, joissa tietoisesti rikotaan pop-musiikin konventioita saadaakseen oma ��ni kuuluviin sielt� �hkyn v�list�?

Mene ja tied�. J��n odottamaan mielenkiinnolla. Ei v�lttis yht��n huono trendi t�m�k��n.

PMMP @ Tavastia 16.8.2007

2007-08-17T14:30:00.000+03:00

Vietimme eilisen illan kuunnellen Laulu- ja soitinyhtye PMMP:n musisointia perinteik��ll� Helsingin Tavastia-y�kerholla. Tai siis klubilla. Ja silleen lainatakseni parisuhteeni kauniimpaa osapuolta "oli (kirosana) paras keikka ikin�", voin vain olla samaa mielt�. Okei, olihan yhtyeen hittiputki aikamoinen hittiputki, mutta toisaalta, emm� pysty kuvittelemaan ett� he pystyisiv�t edes olemaan soittamatta hittiputkea. Lainatakseni v��rin vanhaa hiphop-sananlaskua: "100 hittii, 1 shitti" ("Henkil�kohtaisesti" on edelleen l�hinn� inha Leevi and the G�sta Sundqvists-pastissi, hence "1 shitti").

En ole aikoihin harrastanut t�llaisissa kulttuuririennoissa juoksemista, ja pakko my�nt�� ett� olen kahdesta asiasta tarpeeksi jotakin mielt�, ett� olen pakotettu kirjoittamaan ne julki. Ensinn�kin: Tupakoinnin kielt�minen ravintoloissa oli ehk� parasta mit� ei-tupakoitsijan el�m�ss� voi tapahtua. Tied�tte kyll� miksi ja olette kuitenkin samaa mielt� samoista syist�. Hot yeah. Arvostan, ett� kerrankin lakien s��t�jill� on selk�rangan tilalla muutakin kuin makaronia. Viel� kun kiell�tte ravintoloissa huonon musiikin soittamisen, niin olen onnellinen.

Toiseksi. Miksi ihmeess� edelleenkin keikat alkavat keskell� viikkoa keskell� y�t�? Joo, okei ravintolalle j�� enemm�n aikaa myyd� kaljaa, mutta en oikein osaa arvostaa my�h��n alkavia keikkoja kun seuraavana aamuna pit�� jaksaa t�ihin. Grr ja murr. Viikonloppuna on eri juttu, mutta viikolla. Pliis. Ei vanha en�� jaksa kukkua parin tunnin y�unilla. T�st� oli keskustelua jo joskus pari vuotta sitten ainakin Rumbassa, mutta ilmeisesti silloinkaan johtanut mihink��n. Mut onneks mun blogiavautuminen tuo t�h�n asiaan muutoksen.

Freakonomics-porno

2007-08-09T12:49:00.000+03:00

T�ten lanseeraan termin "Freakonomics-porno" koko internetin k�ytett�v�ksi. Olkaa hyv�t, ei tarvitse kiitt��.

Ja sit se selitys mit� t�ll� haen. (Se alkaa vasta seuraavasta lauseesta.) Luin tuossa Risingshadow'n keskustelua tytt�jen ja poikien eroista �idinkielen opiskelussa, ja t�rm�sin v�itteeseen (kirjoittajana k�ytt�j�nimi Dolphin):

Esimerkiksi Anna- ja Emma-nimiset tyt�t p�rj��v�t tutkimusten mukaan keskim��rin muita huonommin matematiikassa, koska opettajat tiedostamatta ohjaavat heit� nimen femiinisemm�n s�vyn mukaan muille aloille, kuten vaikkapa runojen ja kirjallisuuden pariin.

Johon en kyennyt kommentoimaan juuri muuta kuin, ett� "freakonomics-pornoa" (niinkuin sosiaaliporno), niin uskomattomalta se kuulostaa j�rkiper�isesti ajateltuna.

Freakonomics (Outoustalous) kirjassahan taloustutkija Steven D. Levitt ruotii erilaisten trendien (ei niinkuin muoti) salattuja perimi�, yleens� p��tyen kummallisilta kuulostaviin teorioihin siit� miten aborttien laillistaminen johtaa rikollisuuden v�henemiseen ja sen sellaista. Freakonomics-porno siis viittaa siihen (luonnolliseen) mielihyv��n jonka ihminen saa kohdatessaan t�llaisia tutkimustuloksia.

Oletettaisin Freakonomics-pornon liittyv�n l�heisesti salaliittoteoriointiin (vaikka ne onkin ihan 90-lukua), jossa haetaan mielihyv�� etsim�ll� sit� miest� sielt� verhon takaa ("man behind the curtain"), sen sijaan ett� nojauduttaisiin esoteerisiin tutkimustuloksiin. (Tutkimustulokset on kuitenkin aina totta, kun niinku tiedemiehet on niiden takana. Ja tiedemiehet on niinku aina rehellisi�, koska tiede on puhdasta.)

Paluu normaaliin l�hetykseen (ehk�)

2007-07-22T17:44:00.000+03:00

Ja noin. It�valtailu on p��ttynyt, joten Mediap�iv�kirjan toiminta varmaan alkaa t�ss� pikkuhiljaa taas. Yritet��n pysy� jotenkin per�ss� ja kaikkea sen sellaista. Miettimykseni on kuitenkin ollut, ett� t�st� l�hin Mediakirjassa arvostetaan vain sellaisia mediatapahtumia joihin on jotain sanottavaa, eli ei sit varmaan en�� mit��n kahden lauseen "t�� oli v�h�n huono"-l�ppi�. Panostetaan laatuun eik� m��r��n. Ja noin muutenkin t�ss� on tullut pohdittua ett� josko t�nne kirjoittaisi v�h�n laajemminkin nyt tulevaisuudessa mediatapahtumista, eik� vain arvostaisi kirjoja ja elokuvia mihin t�m� on nyt t�ss� regressoitunut. Ett� tulevaisuudessa sitten sanotaan jotain my�s videopeleist�, musiikista ja varmaan typografiasta. Ja varmaan lautapeleist� kans. Olen tosin hieman miettinyt joskos mutantoisi t�m�n blogin selv�sti ammatillisempaan suuntaan, t�mm�isest� n�pertelyst�. Niinku haukkuisi julkisesti muiden duuneja ja hieroisi partaansa. En tied�, pit�� mietti� viel� tuotakin tarkemmin.

Noin t�ss� ilmoitettakoon ett� p�ivitin drumdrum.netin etusivunkin vihdoinkin johonkin j�rkev��n. Ne vanhat nelj� vuotta vanhat sivut on nyt sitten siirretty internetin hautausmaalle, luulee joku viel� niiden pohjalta ett� m� teen jotain webbisuunnittelua.

T�ll� kertaa t�h�n. L�hiaikoina jotain oikeaa sis�lt��. Aijooja jos jollain on freelance graafisen suunnitelun t�it� tarjolla, niin otetaan vastaan (mieluiten palkallisia, mutta muistakin voidaan keskustella).

Medianomeilutauko

2007-02-16T11:51:00.000+02:00

Blogin pit�j� on kev��n It�vallassa ~~lomailemassa~~ opiskelemassa. Mediap�iv�kirjailu sen aikaa lomalla. Lukekaa sill� aikaa It�valtagonzoilua samalta kirjoittajalta.

George R.R. Martin - Miekkamyrsky 2 (Kirjava)

2007-01-21T22:27:00.001+02:00

Kas, melkein p�iv�lleen vuosi sitten kirjoittelin t�m�n edellisest� osasta. Ja nopealla silm�yksell� olen samaa mielt� t�st� kuin tuosta edellisest�. Varsin kummallista. Olisi varmaan pit�nyt liitt�� t�m� mukaan tuota toissa postauksen arvostusdumppausta, mutta jostain syyst� ei tullut silloin niin tehty�, joten nyt pit�� kirjoittaa ainakin viel� pari kappaletta t�st�. Yritt�k�� kest��.

Koska kaikki muut ovat jo t�m�n kehuneet taivaisiin, niin mun ei onneks en�� tartte sit� tehd�. Voin vain myh�ill� tyytyv�isen� partaani ja ny�kytt�� p��t� tiet�v�isen�. Niin se vaan kuitenkin on ettei t�st� taida eeppinen fantasia en�� parantua mitenk��n. Paitsi ehk� sill� ett� kirjailija joskus saisi sarjan loppuun asti.

Voisin t�ss� yhteydess� ihmetell� sit� ett� jostain syyst� HBO, tuo amerikan Subtv, on p��tt�nyt tehd� Tulen ja j��n laulusta tv-sarjan. Uutinen h�mment�� minua niin, etten edes tied� pit�isik� t�ss� itke� vai sulkeutua loppuel�m�kseni pannuhuoneseen. Fantasia tv-sarjat ovat kuitenkin aina ihan kamalaa kuraa, mutta toisaalta HBO on ainakin joskus onnistunut tekem��n hyvi� tv-sarjoja. Voisko t�ss� olla poikkeus s��nt��n? Kyll�? Ei? Head asplode, niinku.

English summary:
God knows how manyeth volume this is of GRR Martins quite amazing fantasy epic Song of Fire and Ice. He still has it together and all that jazz, there's so much praise for this series that I don't really have to bother anymore. Recommended. Looks like HBO is doing a tv-series based on the series. How frickin' scary is that then?

Leslie Cabarga - Logo, Font & Lettering Bible (David & Charles)

2007-01-21T22:13:00.001+02:00

Okei, kirjan otsikko on mahtipontinen, mutta eritt�in kuvaava. Jos laiskottaisi niin sanoisin vain ett� lukekaa otsikko ja p��telk�� ett� kiinnostaako. Voi kun t�n��n laiskottaisi.

Enivei, Cabarga on ilmeisesti iso nimi fontti- ja kirjainsuunnittelussa, ja ilmeisesti my�s kirjankirjoittamisbisneksess�. Olen ymm�rt�vin�ni h�nen kirjoittaneen useampiakin kirjoja disainista, sek� t�m�n tyyppisi� k�sikirjoja ett� yleisluontoisempia teoksia. Ja pakkohan se on my�nt�� ett� ainakin t�ss� kirjassa herran ammattitaito suunnittelupuolella ett� kirjoittamispuolella kohtaavat ja tuloksena on jotain todella kivaa.

Kirjassa on oikeastaan vain yksi huono puoli: Cabarga on amerikkalainen, ja h�n painottaa kirjassa aivan liikaa amerikkalaista suunnittelua. Onneksi h�nen tarjoamansa niksit ovat pitk�lti kuitenkin sovellettavissa kiinnostavampaankin matskuun, kuin niihin kamaluuksiin joita h�n tarjoaa esimerkkein� kirjassaan. Amerikka on ihan oma paikkansa, jonka disainin pointti ei aina todellakaan v�lity t�lle puolen Atlanttia.

Hyv�ll� puolella kirjassa on kaikkea hienoa, kirja on oikeasti k�sikirja logojen, fonttien ja kirjainten suunnitteluun. Matskua on niin paljon ett� heikompia heikottaa ja vahvempiakin vavisuttaa. Emm� osaa edes l�hte� dissektoimaan t�m�n sis�lt�� sen tarkemmin, hoitakaa jostain itsellenne selailukappale ja selailkaa l�pi. Suositellaan niinkun mammografiaa.

Kulta t�hti.

English summary:
Yeah. This book is exactly what it says it is. Bible of sorts about designing logos, fonts and lettering. Some of the examples are way too american for my tastes (and everybody's tastes on this side of the Atlantic), but otherwise the information is universal. Very recommended. Gold star.

Kasan dumppaus 1/2007

2007-01-16T00:25:00.001+02:00

Koska muuten en n�emm� ehdi, niin dumpataan taas kasa kamaa nopeasti pois p�yd�lt� kuljeksimasta. Monesta n�ist�kin olisi halunnut pidemp��n kirjoitella, mutta kun ei vaan ehdi tai jaksa tai viitsi tai jotain muuta sen sellaista. Pahoitteluni kaikille osapuolille taas t�st� ja �itille terkkuja

Legolas 3/06
Ensimm�inen Lego jonka eteen olen oikeasti laittanut tikkuja ristiin. Ja sen kunniaksi mun nimi on unohtunut toimituskunnasta. Noh, sattuuhan n�it�. Sis�ll�st� ei sen enemp��, muuten kuin ett� enh�n m� kehtaa noita omia arvostelujiani en�� lukea.. saati sitten t�nne postata niinkuin oli alunperin aie. Seuraavan numeron taittaa ilmeisesti joku nevah��rdof Kai Talonpoika, jos se joskus saisi matskut.

Hans-Joachim Neubauer: Huhu - Kuulopuheen kulttuurihistoriaa (Atena)
Kiinnostava aihe, ei niin kauhean kiinnostava kirja. Taino, kirja oli kiinnostava, sen teksti ei vaan ollut sit�. Neubauer kirjoittaa kamalan kuivasti, ja ilmeisesti nimenomaan toisille kulttuurihistorioitsijoille. T�mm�inen sunnuntaikultturelli ei t�st� saanut hirvitt�v�sti irti, varsinkin kirjan alkuosa kaipaisi kipe�sti jotain selityst� osakseen ett� mist� helvetiss� t�ss� nyt oli oikein kyse. Lukiessa oli pitk��n sellainen fiilis ett� olisi unohtanut lukea pari ensimm�ist� lukua kokonaan ja olisi sen takia ihan pihalla. Onneksi loppup��ss� kirjaa meno on kiinnostavampaa ja konkreettisempaa. Ei toiminut kovin hyvin t�m� sittenk��n yhdess� sen sissimarkkinointikirjan kanssa. S��li.

80's music invasion (DVD)
Dvdllinen 80-luvun musiikkivideoita, ja viel� ihan naurettavan halvalla. T�t� tsiigatessa tulee oikeasti fiilis kuin tsiigaisi MTVt� kyseisell� vuosikymmennell�, tai paremminkin jonkun VHSlle nauhoittamaa MTVt�. Kuvanlaatu videoissa on nimitt�in paikoitellen ihan naurettavaa katseltavaa, ja jos t�mm�nen munlainen ep�hifisti kiinnitt�� asiaan huomioita, niin sitten ollaan tosi pahassa suossa jo. Mut musiikki onneks toimii, parhaimmillaan liikutaan niin parhaassa parhaudessa ett� parhaudemmaksi ei en�� p��se, ja huonoimmillaan sitten h�vett�� ett� olen edes syntynyt 80-luvun puolella. Hieno kokoelma siis kaikinpuolin.

Alan Moore & David Lloyd: V niinkuin verikosto (Egmont)
Ei kai t�t� tarvitse mitenk��n kommentoida? Maailman historian t�rkein sarjakuva. Piste.

T�htivaeltaja 1/93, 3/97, 3/06
T�htivaeltajia kolm.. eikun kahdelta vuosikymmenelt�. Suuren linjan mielipiteeni ovat varmaankin samoja kuin aikoinaan t��ll�, parempaan ollaan tultu jne. Emm� oikein osaa sanoa taas t�h�n muuta. Geeb ub the good work? Ett� n�in.

Mike Pohjola - Star Wreck Roleplaying game (Energia)
Her�teostokseilin t�m�n jo joskus kes�ll�, enk� oikein tied� miksi. Kyll�h�n se tiesi jo ostohetkell� ettei t�t� tule koskaan pelanneeksi kuitenkaan. Noh, olihan t�m� silti ihan viihdytt�v�� luettavaa, v�lill� sai oikeasti nauraa. Viel� enemm�n t�st� varmaan saisi irti jos kiinnostaisi Star Wreck/Trek/Wars tai se yks huono scifi-sarja sen enemp��. Faneille todellakin. Ei niink��n ei-faneille.

English summary:
Lego 3/06: My first reviews are in this, I'm too embarressed to read them again. Neubauer: Boring book about the cultural history of rumours. Should've been so much better. 80's music invasion: Crappy quality on the videos, but the music is top notch. Except that Wham!-song, what were they thinking? V for vendetta: The most important achievement of mankind? Quite probably. Star Wreck RPG: Funny for the fans, not so interesting for non-fans. I'm not much of a fan.