Brutalismi

Siistein arkkitehtuurityyli ikinä. Oon fani. Miksei tämmöisiä rakenneta enää?

Yön Ritari (2008)

Aikasta hyvä leffa tämäkin, vaikkakin noin 45 minuuttia liian pitkä ja superscience oli liian super ja one-linerit otti päähän ja Ledgerin Jokeri varasti shown ja Batman oli vain statisti omassa elokuvassaan ja jotain muutakin oli vielä. Mutten muista. 8/10 kuitenkin.

Seuraavaan sitten tyttö-Robin ja Kissanainen ja Dark Knight Returns fibat, jookos?

(Iron Man saattaa olla parempi leffa mun kirjoissa kuin tämä, en osaa oikein selittää miksi. Varmaankin vaan Marvel vs. DC-juttu. Batman on kuitenkin jo niin nähty, luettu ja koettu.)

Finncon 2008, 26.-27.7.

Oh noes, Finncon meni Tampereelle. Ja niin menin minäkin. Ja kirjoitan siitä vielä blogiini, the horror the horror. No ei, edellisestä kerrasta jäi kuitenkin kaikin puolin hyvä mieli, että oli pakko ottaa uudestaan. (Viime vuoden 'con jäi ikävä kyllä erinäisistä syistä väliin. Lähinnä sen takia että se järjestettiin Jyväskylässä, joka on käsittääkseni jossain Kehä III takana. Hui.)

Eniveis. Ensimmäinen Finncon Tampereella ja sanotaan nyt ihan suoraan, että kyllä se toimi. Tamperetalo oli oivallinen paikka tapahtumalle, liikkuminen ja muu oli paljon helpompaa kuin esmes Paasitornissa tai, *shudder*, Dipoli. Samassa tilassa samaan aikaan järjestetyn Animeconin kävijätkin tajusivat suurimmaksi osaksi pysyä ulkona ja kaukana pahansisuisista scifisteistä. Hyvä Tampere, näin.

Ohjelmasta itsestään sanottakoon, ettei tällä kertaa ohjelmassa ollut aivat niin superkiinnostavia juttuja kuin viime kerralla, mutta toisaalta tällä kertaa ei myöskään itse tullut todistettua yhtä hirvittäviä ohilyöntejä kuin silloin Helsingissä. (Ei, Pervoscifipaneeli ei saa koskaan anteeksi. Hrrr.) Edelleenkin olisi mukavaa, että varsinkin paneeleille olisi varattu kaksituntia aikaa, sillä jälleen kerran aika loppui kesken juuri kun oltiin pääsemässä asiaan. Pidempi varattu aika myös voisi saada panelien vetäjät tekemään tarpeeksi ennakkovalmisteluja, tässä oli nytkin lipsumista (Genreohjaajien paneeli esmes.)

Kaikkea kiinnostavaa ei tietenkään taaskaan ehtinyt katsastamaan tupla- ja triplabuukkauksien takia, mutta ei mainittavasti haitannut, sillä tällä kertaa ei tullut selvästikään tehtyä vääriä valintoja ohjelmanumeroiden valinnoissa. Positiivisessa valossa on mainittava Jukka Halmeen James Liptonin vetämät Inside Author's studiot, jotka olivat erinomaisia kunniavieraiden esittelyitä. Kuten myös entiedäkenen vetämä Afroamerikkalainen tieteiskirjallisuus esitelmä, joka oli myöskin erinomainen. Space is the place vaan kaikille paikalla olleille.

Vähän tosi kävi huolestuttamaan ohjelmien yleisömäärä. Muutamaa selvää poikkeusta lukuunottamatta (Rautataivas) kuuntelijoita oli paikalla vain muutama kourallinen. Jos arvioidusta 5000 kävijästä vain murto-osa käy Finnconin ohjelmissa, niin ei näytä kovin hyvältä tulevaisuuden suhteen jos Animecon jossain vaiheessa eriytyy omaksi tapahtumakseen. Sääli jos näin on.

Mutta joo, kivaa oli niinku vain kivaa voi olla. Ensi vuonna taas Helsingissä, mikä on aina vain parempaa.

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Taivaalta pudonnut eläintarha (Atena)

Joskus vuosia sitten haltuuni ajautui Pasi Jääskeläisen Missä junat kääntyvät-novellikokoelma. En tiennyt kirjoittajasta tai kokoelmasta mitään, mutta jostain syystä oletin kokoelman pitävän sisällään science fictionia.

Arvattavaa onkin, että petyin suuresti ensimmäisen novellin luettuani, eihän se ollut scifiä laisinkaan. Vaan jotain kauhua. Tai siis realismia, missä oli vähän jotain outoja juttuja. Höh ja plääh. Ja kokoelma jäi hyllyyn pölyttymään siltä istumalta.

Kunnes onneksi muutama vuosi sitten tajusin siivota sen hyllystä takaisin lukemattomien kirjojen pinoon ja lopulta päädyinkin lukeman kirjan ajatuksella. Ja toisella kertaa olin vakuuttunut. Vielä myöhemmin samalta kirjoittajalta ilmestyi esikoisromaani Lumikko ja yhdeksän muuta joka vakuutti lisää.

Ja nyt tuosta muinaisesta novellikokoelmasta on julkaistu uusi versio, tällä kertaa kustannustoimitettuna. Ja sehän oli mitä nämä novellit kaipasivat. Vaikka novellit toimivatkin mainiosti jo vanhoissa muodoissaan, niin nämä muokatut ja rönsyttömämmät toimivat vielä paremmin. Lähes täydellisesti. Olkoon tämä esimerkki jälleen kerran kustannustoimittamisen tärkeydestä kirjallisuudessa. Kustannustoimittamaton kirja on kuitenkin vähän niinkuin elokuva ilman tuottajaa. Tai itseasiassa juuri niinkuin.

Sisällöstä sen verran, että hyvää kamaa edelleen. Toimivaa spekulatiivisen fiktion ja kaiken muun rajoilla hääräilevää kirjallisuutta. Kirjailijalla oli tälle joku oma genrekin, mutta en kuolemaksenikaan sitä muista. Spekulatiivinen fiktio kattaa tämän joka tapauksessa ihan yhtä hyvin. Muuta novelleista ei oikein nyt toisellakaan lukemisella auennut täysin (esim. Muurmaa), mutta vähintään viihdyttivät jokainen siltikin.

Suositellaan.

Iron Man (2008)

Kutakuinkin paras elokuva ikinä. That is all.